Kohti uutta lukuvuotta: kotikoululaisen valmiudet itsenäiseen opiskeluun

Kotikoulun toteutus on hyvin vapaata: kukaan ei määrittele valmiiksi lukujärjestystä tai ajankäyttöä. Vapauden kääntöpuoli on vastuu. Kotiopetuksessa lapsen huoltajat ovat yksin vastuussa lapsen oppivelvollisuuden etenemisestä. Vastuu on painava.

 

Yksi suurista kysymyksistä kotiopetuksessa on se, kuinka itsenäisesti lapsi voi ja pystyy työskentelemään? Mitä lapselta itseltään voi odottaa? Isompi lapsi yleensä selviää eri lailla itsenäisestä työskentelystä kuin pikkukoululainen, mutta voikin täysin yllättäen kaipaamaan aikuista rinnalleen. Pystyykö aikuinen samanaikaisesti esimerkiksi etätyöskentelemään vai kuinka arkipäivä järjestetään?

 

Arki saattaa yllättää ja kotiopetusväsymys saattaa painaa päälle pian, mikäli ennakkoon laaditut suunnitelmat eivät toteudukaan. Ja toisaalta ilman suunnitelmia saattaa käydä niin, että paniikki iskee, kun päivät ovat juosseet alta ja valvontatilaisuus häämöttää kalenterissa.

 

Teini-iän pyörteissä saattaa vanhemman jo pelkkä läsnäolo ärsyttää tavattomasti, neuvomisesta puhumattakaan. Kuinka sitten aikuinen voi pysyä kärryillä lapsensa oppimisesta? Sopiiko teinille antaa vaikkapa viikon tehtävät sähköpostilla ja odottaa perjantaiksi niiden kuittaamista? Onko sellainen hyväksyttävää? Sopiiko teinin mennä yksin kirjastoon opiskelemaan, tuleeko siitä mitään? Kuinka paljon vapautta ja itsenäisyyttä on sopivasti, jotta se tukisi kannustavalla tavalla nuoren kasvua ja kehitystä?

 

Myös lapsen henkilökohtaisilla ominaisuuksilla on merkityksensä. Se mikä sopii yhdelle, ei toimi toiselle välttämättä lainkaan. Mikä on juuri tämän lapsen kohdalla hyvä ja tarkoituksenmukainen toimintatapa? Kotiopetuksen suuria etuja on sen luoma mahdollisuus henkilökohtaisesti räätälöityihin oppimisratkaisuihin. Usein lapsen vanhemmalla on se syvin tuntemus oman lapsensa ominaisuuksiin ja persoonallisuuteen.

 

Kotiopetuksessa vastuu oppivelvollisuuden täyttymisestä on yksin lapsen huoltajilla. Vaikka kotiopetuksessa voidaan joustaa monessa asiassa ja etsiä omia tapoja toteuttaa oppimista, on määrätty oppisisältö saavutettava.

 

Uuden opetussuunnitelman pääteemoja on oppimaan oppimisen taitojen kehittäminen, mikä toimii perustana tavoitteelliselle ja elinikäiselle oppimiselle. Tavoitteena on kasvattaa oppimisprosessistaan tietoinen ja vastuullinen oppilas, joka kykenee toimimaan yhä itseohjautuvammin.

 

Yksi varsin yleinen kotiopetukseen liittyvä ennakkoluulo on se, että lapsi saa elää villinä ja vapaana: saa itse päättää mitä milloinkin tekee ja ei opi toimimaan järjestelmällisesti. Kotikoulussa tavoite kasvattaa lapsesta “oppimiseen oppinut” on kotikoulussa usein ns. elinehto, sillä harvalla, jos yhdelläkään, perheellä on mahdollisuutta olla “palvelemassa” lasta koko ajan. Kotiopetuksen järjestelyt ovat toki usein joustavia, mutta kotiopetuksessa lapsi joutuu elämään tiukasti kiinni arjessa. Kotiopetusoppilas kohtaa arjen lainalaisuuksia kenties paljon tiiviimmin ja läheisemmin kuin oppilaitoksessa oppivelvollisuuttaan suorittava.

 

Pikkukoululaisia tulee uuden opetussuunnitelman mukaan mm. rohkaista kyseenalaistamaan havaitsemiaan asioita ja huomaamaan, että tieto voi olla joskus ristiriitaista ja epäselvää. Alakoulussa opetussuunnitelman mukaan kolmannelta luokalta lähtien vahvistetaan oppimaan oppimisen taitoja kaikissa opiskelutilanteissa ja lapsia ohjataan tunnistamaan itselleen luontevimmat tavat oppia. Häntä ohjataan tunnistamaan omia opiskelutapojaan sekä säännöllisesti suoritettujen tehtävien vaikutusta omaan edistymiseensä. Lasta ohjataan myös tunnistamaan omia kehittämistarpeitaan ja vahvuuksiaan. Lapsia autetaan hahmottamaan mm. omia opintoihin liittyviä tavoitteita. Näin, kotiopetuksen näkökulmasta tarkastellen, useat uuden opetussuunnitelman yllä kuvatut tavoitteet ovat oppivelvollisuuden kotiopetuksessa suorittamisen syvintä ydintä!

M i t e n m e i l l ä…

Olemme kokeilleet erilaisia malleja, ja osin lapsen omasta toiveesta, osin arjen järjestelyjen sanelemana, olemme päätyneet omaan malliimme. Aamupäiväksi meillä on hyvin yksityiskohtainen aikataulu lukuaineille, jonka mukaan aina edetään. Samalla kaavalla päivästä toiseen, liikumme sitten missä tahansa. Se sisältää e-oppimisratkaisuja hyödyntävät aamun tunnit, jotka lapsi tekee itsenäisesti sekä puolen tunnin lukuhetken. Välissä tehokasta välituntiliikuntaa: kotona pihalle juoksemaan, reissussa jongleeraausta tai temppurataa tms. Lounasaikaa lähestyessä vuorossa on oppikirja- tai vihkotyöskentelyä, jossa lapsi saattaa tarvita jo aikuisen tukea (meillä aamun kiireellisimmät työt jo hoidettuina). Sitten yhteinen lounas ja välituntia.

Iltapäivän puolella on vielä yksi lukuaine, jossa käsitellään pidempää keskittymistä tai laajempaa tutkimista vaativaa asiaa. Tässä aikuinen on sitoutunut olemaan valmiina palvelemaan oppijaa, jos hän niin haluaa. Myönnettävä on, että joskus nämä tunnit ovat aikamoinen oppimishetki myös aikuiselle. Tämän jälkeen on liikuntaa, kerhoa, museokäyntiä, musiikin harrastamista jne.

 

Yhdistyksen Kesäblogisarja käynnistyy

Sarjassa julkaistaan pohdiskelevia kotikouluyhteisölle suunnattuja kirjoituksia. Ensimmäisessä kirjoituksessa aiheena on opetussuunnitelma ja sen laatiminen omalle kotikoululaiselle. Blogikirjoitukset julkaistaan myös yhdistyksen Facebook-sivulla, jossa niitä on mahdollista kommentoida.

Kohti uutta lukuvuotta: opetussuunnitelma?

Kesä on kauneimmillaan ja monessa perheessä ollaan jo täysin rinnoin kesälaitumella. Mutta kotiopetusperheessä aikuisilla ajatukset saattavat pyöriä, ainakin osin, seuraavan lukuvuoden suunnittelun ympärillä. Kotiopetuksessa vastuu oppivelvollisuuden suorittamisesta on lapsen huoltajilla. Vastuu on suuri.

 

Mikä on opetussuunnitelma? Suomessa virallinen ja voimassaoleva valtakunnallinen opetussuunnitelma on kaiken perusopetuksen kultainen lanka. Sitä tulee kaikkien noudattaa. Kotiopetuksesta vastaavan huoltajan tuleekin tutustua opetussuunnitelmaan huolella.

 

Opetussuunnitelma on kaikkien vapaasti saatavilla Opetushallituksen verkkosivuilla. Kansallisen opetussuunnitelman perusteella ovat kunnat ja kaupungit tehneet omat opetussuunnitelmansa, jotka löytyvät lähes poikkeuksetta niiden verkkosivuilta.

 

Kotiopetusperhe päättää itsenäisesti noudattaako oman kunnan opetussuunnitelmaa vai ei. Vaihtoehtona on oman opetussuunnitelman kirjoittaminen, jolloin sen tulee perustua valtakunnalliseen, kulloinkin voimassaolevaan, opetussuunnitelmaan.

 

Opetussuunnitelman lukeminen ja sisäistäminen ei käy kädenkäänteessä, sillä kokonaisuus sisältää 473 sivua. Luettavaa riittää, vaikka kaikkea siitä ei tarvitsekaan oppia ulkolukuna, sillä opetussuunnitelma koostuu mm. kaikkien luokka-asteiden kaikista oppiaineista. Kotiopetuksessa ei voida ketään vapauttaa mistään pakollisesta oppiaineesta tai yksilöllistää oppimääriä. Uusi valtakunnallinen opetussuunnitelma on ilahduttanut useita kotikouluperheitä paljon mahdollistavilla uusilla suuntaviivoilla ja lähestymistavoillaan.

 

Laaja-alaisista oppimistavoitteista, monialaisista oppimiskokonaisuuksista ja ilmiöpohjaisuudesta kertova opetussuunnitelma saattaa ensi lukemalta tuntua vieraalta ja hämmentävältä. Kuitenkin, kunhan asiaan ensin paneutuu, on kotiopetusperheillä tämän suhteen syytä riemuun. Ilmiöpohjainen oppiminen kun on hyvin monen kotiopetusperheen luonnollinen tapa lähestyä oppimista. Tutkiva oppiminen taas onkin nimettynä juuri sitä lähestymistä ja kasvatusfilosofiaa, mitä niin usea kotiopetuksessa on jo kauan toteuttanut.

 

Mikäli kotioppijalle tehdään oma opetussuunnitelma, tulee se esittää hyvissä ajoin valvontaa suorittavalle taholle, jotta oppimisen seuraaminen voidaan järjestää tarkoituksenmukaisesti.

 

Helpoimmalla saattaa päästä, mikäli päättää noudattaa jo valmiina olevaa, valvontaa toteuttavan opettajan työpaikan eli koulun opetussuunnitelmaa. Sekään ei ole täysin ongelmatonta, sillä joskus se on johtanut myös siihen olettamaan, että kotiopetuksessa olevan oletetaan opiskelevan samoja oppikirjoja kuin lähikoulun oppilaat. Kotiopetuksessa on kuitenkin vapaus valita mitä oppimateriaalia käyttää tai on käyttämättä. Kotiopetuksessa perhe on vastuussa oppimateriaalin hankinnasta, vaikka joissain kunnissa koulu onkin ystävällisesti tarjonnut myös materiaalia.

 

Opetussuunnitelman tekemällä pääsee myös ajoissa miettimään millä tavoin mahdollisesti hankkii kodin ulkopuolista oppia – vai hankkiiko. Millä tavalla kotioppijalle pystytään toteuttamaan opetussuunnitelman mukaisia taitoja mm. itse- ja vertaisarviointia, entä harjoittamaan ryhmän jäsenenä toimimista? Josko osan liikunnasta tai musiikista voisi toteuttaa harrastamisen kautta? Voisiko jonkin ilmiöoppimisen kokonaisuuden hoitaa perheen lomamatkan tai kotiseuturetken yhteydessä? Jos omalta tai kaverin kesämökiltä löytyy parhaiten välineet puutyöhön, on varmasti järkevää työstää siihen liittyvät projektit silloin kun se on mahdollista.

 

Omia voimavaroja ja perheen arkeen liittyvät seikat määräävät myös kotioppijan arkea ja käytännön koulutyötä. Lukuvuoden suunnittelussa on hyvä myös pysyä ”jalat maassa” ja miettiä mikä on arjessa toteutettavissa. Mitä jos suunnitelma ei tunnukaan hyvältä? Missä voi joustaa? Hyväkään suunnitelma ei ole hyvä, jos sitä ei pysty noudattamaan. Alla olevassa katkelmassa yhdistyksen jäsen kuvailee, kuinka heillä on lähestytty opetussuunnitelman laatimista kotikoululaiselle.

 

Teemme oman opetussuunnitelman lapsellemme, kuten olemme tehneet jo aikaisempinakin vuosina. Nyt olemme ottamassa käyttöön aiempaa enemmän erilaisia e-oppimisen ratkaisuja. Myös kielten oppimisessa tulemme kokeilemaan uusia tapoja mm. etäoppitunteja. Harrastamisen kanssa meidän tulee miettiä tarkkaan arkeamme, ja nyt miettiä mitkä harrastusmatkat lapsi voi tehdä itsenäisesti. Pyrimme siihen, että aamun ensimmäiset oppikokonaisuudet olisivat lapsen itse hoidettavissa olevia, jotta saamme itse työasioita hoidettua pois alta. Lounasaikaa kohden sitten olisi enemmän aikuisen ohjausta vaativia tehtäviä ja iltapäivällä kodista ulospäin suuntautuvaa toimintaa mm. harrastuksia, kerhoja ja puistoilua ja kavereita jne.

 

Alueellinen toiminta käynnistymässä

Suomen Kotikouluyhdistys käynnistää kesän aikana alueellista toimintaa pääkaupunkiseudulla

Toiminta on avointa kaikille kotikouluperheille ja entisille kotikoululaisille. Järjestävään työryhmään haetaan innokkaita aktiiveja yhdistyksen jäsenistä. Lue alueellisesta toiminnasta lisää täältä.

Oppivelvollisuuden seuranta: koe-maraton vai kannustava tapaaminen?

(Julkaistu alunperin 8.5.2018 yhdistyksen Facebook-sivulla)

Oppivelvollisuuden voi Suomessa suorittaa laillisesti osallistumatta kouluopetukseen. Suomessa ei ole koulupakkoa ja kotiopetukseen siirtyminen on ilmoitusasia. Mikäli vanhemmat päättävät lapsensa kotiopetuksesta, sitoo heitä valtakunnallinen opetussuunnitelma. Lapsen asuinpaikalla on valvontavelvollisuus, jossa lapsen oppivelvollisuuden etenemistä seurataan.

Opetushallitus kertoo verkkosivuillaan seuraavasti: ”Oppivelvollisen edistymistä valvotaan ja seurataan suhteessa perusopetuksen oppimäärään kuuluvien oppiaineiden tavoitteisiin. Lainsäädännössä ei ole määritelty, kuinka usein valvontatilaisuuksia järjestetään. Yleinen käytäntö on, että niitä on kerran pari vuodessa. Valvontatilaisuuksissa edistymistä tutkitaan muun muassa keskustelujen, kirjallisten ja suullisten kokeiden ja näyttöjen sekä muun tyyppisten näyttöjen avulla. Muut näytöt ovat tarpeen erityisesti selvitettäessä oppivelvollisen edistymistä taide- ja taitoaineissa.”

Parhaimmillaan jokakeväinen käynti opettajan luona on odotettu ja innostava tapahtuma. Useissa kunnissa kotiopetuksen oppivelvollisuuden seuraaminen on ymmärretty oikein ja yhteistyö kodin ja valvontavastuussa olevan viranomaisen välillä on molempia osapuolia, ja erityisesti lasta, kunnioittavaa. Seurantatilaisuuden perusteella tutkiva opettaja kirjoittaa kunnan opetusviranomaiselle lausunnon kotioppijan oppivelvollisuuden etenemisestä. Valvonnan tarkoituksena ei ole antaa arvosanoja tai todistusta vaan tilaisuuden aikana arvioidaan oppimisen edistymistä suhteessa tavoitteisiin.

Valitettavasti on myös kuntia, joissa oppivelvollisuuden seuranta ja ymmärrys kotioppijan oikeuksista eivät yllä tälle tasolle. Suomi on hyväksynyt YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen. Siinä on säädetty, että kaikissa lasta koskevissa asioissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Myös kotiopetuksen valvonnan tulee olla tarkoituksenmukaista, ja se tulisi toteuttaa lapsen edun mukaisesti.

Nyt, kun lukuvuosi on lopuillaan, on monella kotioppijalla aika esittää vuoden aikana tehdyt työt tutkivalle opettajalle. Olemme saaneet valitettavan paljon huolestuttavia viestejä, joiden mukaan seurantatilaisuuden yhteydessä jopa nuorimpia alakouluikäisiä kotioppijoita on vaadittu tekemään lukuisia kokeita samana päivänä. Tällainen toiminta ei ole lapsen edun tai tarkoituksenmukaisen oppimisen edistymisen seurannan mukaista ja saattaa rikkoa lapsen oikeuksien sopimusta.

Oppiminen ei ole sidottu kirjasarjoihin tai oppikirjoihin. Useissa oppiaineissa, kuten ympäristöopissa ja kielissä painotus ja sisältö (esim.sanasto) voivat poiketa huomattavasti eri kustantajien ja tekijöiden kirjasarjojen välillä, eikä kotioppija ole velvollinen käyttämään tiettyjä kirjasarjoja tai oppikirjoja oppimisensa tukena. Lisäksi moni kotioppija opiskelee vuosiluokkiin sitoutumattomasti. Joissain kunnissa kotioppijoille on kuitenkin teetetty sellaisten kirjasarjojen kokeita, joita kyseinen lapsi ei ole koskaan nähnytkään.

Suomalaiset opettajat ovat korkeasti koulutettuja. Tutkivan opettajan tulisi ammattitaitoonsa perustuen kyetä arvioimaan kotioppijan oppimisen edistymistä portfolion ja esimerkkitöiden sekä kannustavan ja kehittävän keskustelun avulla. Tämä vaatii kuitenkin sen, että tutkivalla opettajalla on käytössään asianmukaisesti ja selkeästi koottu portfolio tai muuta näyttöä, josta ilmenee mm. se, mitä tavoitteita on saavutettu ja missä lapsi tarvitsee mahdollisesti vielä harjoitusta ja tukea. Koska hyvien oppimis- ja itsearviointitaitojen saavuttamista voidaan pitää oppimisen kannalta tärkeänä, on lapsen hyvä osata kertoa ikätasoisesti itse omasta oppimisestaan, opiskelutavoistaan ja tavoitteistaan.

Oppimisen edistymisen seuranta on lapsen kannalta tärkeää, sillä oikein toteutettuna se on lapsen edun mukaista, lapsen oikeuksia ja oppimista edistävää sekä oppimiseen innostavaa ja kannustavaa. Suomen Kotikouluyhdistys ry tekee töitä, jotta oikeudenmukainen, kannustava ja ammattitaitoinen oppivelvollisuuden edistymisen seuranta toteutuisi kotikoululaisten kohdalla kaikissa Suomen kunnissa.

Suomen Kotikouluyhdistys ry

Avoin kirje 17.4.2018

Arvoisa lapsiasiavaltuutettu,

 

Kirjoitamme teille vähän aikaa sitten perustetun Suomen Kotikouluyhdistys ry:n ominaisuudessa. Yhdistyksemme on ideologisesti, uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. Yksi tärkeimmistä tehtävistämme on jakaa tietoa kotikoulusta viranomaisille, vanhemmille ja suurelle yleisölle.

Yhdistyksemme on järkyttynyt viime päivinä uutisoidusta tapahtumasta, jossa vanhemmat olivat laiminlyöneet lapsensa oppivelvollisuuden. Toiminnassamme painotamme lasten etua ja hyvinvointia sekä kotioppijoiden yhdenmukaista kohtelua. Olemme samaa mieltä siitä, että jokaisen lapsen kehitys on turvattava, ja kotikoululaisten oppimisen edistymisen seurantaan liittyviä käytänteitä tulisi selkeyttää ja yhdenmukaistaa.

Kunta on velvoitettu seuraamaan oppivelvollisuuden toteutumista. Nyt lehdistön esille tuoma lapsen laiminlyönnin mahdollistuminen ei nähdäksemme liity niinkään kotiopetukseen liittyvään lainsäädäntöön, vaan siihen, että viranomaisyhteistyö ei selvästikään ole tässä tapauksessa toiminut. On hämmästyttävää, että kunta on vuosikausien ajan katsonut läpi sormien sitä, että oppivelvollinen ei ole saapunut tutkivan opettajan tapaamisiin.

Yhdistyksessämme on paljon tietoa ja kokemusta kotikoulusta. Paitsi että olemme kotikoululaisten vanhempia, tekee varapuheenjohtajamme aiheesta tutkimusta osana kasvatustieteen opintojaan. Olemme tämän vuoden aikana julkaisemassa kotikoulun seurannasta opasta, josta hyötyisivät niin valvovat opettajat kuin kotikoululaisten vanhemmatkin.

Tällä hetkellä käytännöt kotikoululaisten seurannan suhteen vaihtelevat suuresti paikkakunnittain. Espoossa on toimivaksi havaittu, tarkoituksenmukainen käytäntö ns. ”Espoon malli”, joka on lasta ja kotiopetusperhettä kunnioittava. On myös kuntia, joissa kotiopetusperheet ovat joutuneet silmätikuiksi ja oppivelvollisuuden seuraaminen ei ole tarkoituksenmukaista. Säännöllinen seuranta on lapsen etu. Kaikissa kunnissa tämä ei kuitenkaan toteudu.

Näemme, että uuden opetussuunnitelman (OPS2016) suuntaviivat: ilmiöoppiminen, uudet arvointimenetelmät ja uusi lähestymistapa oppimiseen, tuovat kotiopetusta ja perinteistä kouluopetusta lähemmäs toisiaan. Myös e-oppimisalustat, etäopetusmahdollisuudet ja uudet innovaatiot mahdollistavat aivan uudenlaisia oppimisratkaisuja. Oppiminen on muotoutumassa ryhmämallista kohti yksilöllisempää oppimiskokemusta.

Vaikka kotiopetuksessa olevien määrä on verrattain pieni, on se kuitenkin kasvava trendi. Teknologian nopea kehitys ja työelämän muutokset luovat perheille uusia tapoja järjestää elämänsä. Kiinnostus kotiopetusta kohtaan on selvästi kasvanut, jopa viimeisen kahden vuoden aikana. Lapsia siirtyy kotiopetukseen hyvin erilaisista syistä. Yhä useampi vanhempi on valmis ottamaan vastuulleen lapsensa oppivelvollisuuden suorittamisen.

Näemme, että vastuullisesti ja suunnitelmallisesti toteutettuna kotiopetus voi olla erittäin hedelmällinen ja lapsen edun mukainen kasvuympäristö. Toimeentulon ja elämän järjestäminen niin, että mahdollisuudet ottaa lapsi kotiopetukseen ovat usein isoja ratkaisuja vaativia, johon perhe sitoutuu; perheen arvoissa lapsen hyvinvointi arvotetaan erittäin korkealle.

On selvää, että niin koulumaailmaan kuin lastensuojeluunkin mahtuu ikäviä tapauksia. Toivomme kuitenkin, että nyt esille tulleen tapauksen johdosta ei koko kotikouluyhteisöä leimata. Kotiopetuksesta, jossa lapsen etu on huomioitu, on saavutettu menestystarinoita, kuten keväällä 2015 kymmenen laudaturin ylioppilaaksi kirjoittanut 16-vuotias Kalle. Paljon on myös lapsia, jotka eivät yllä samanlaisiin huippusaavutuksiin, mutta saavuttavat omia huikeita menestystarinoitaan.

Yhdistyksemme tarkoitus on osaltaan mahdollistaa se, että kotikoulua käyville lapsille ja nuorille voidaan luoda turvallinen, tasa-arvoinen ja syrjäytymistä ehkäisevä kasvu- ja oppimisympäristö. Toivomme yhteistyötä lapsiasiavaltuutetun kanssa, ja tulemme mielellämme keskustelemaan kotiopetukseen liittyvistä teemoista kanssanne.

 

Ystävällisin terveisin,

Suomen Kotikouluyhdistys ry

Taina Huhtamo, puheenjohtaja

Joanna Hartman, varapuheenjohtaja

Kotiopetus, kotikoulu ja oppivelvollisuus: Suomen Kotikouluyhdistys ry