Ajankohtaista – Jäseneksi yhdistykseen

Elokuu kutsuu opintielle ja Suomen Kotikouluyhdistys ry kutsuu kotikouluperheitä uskonnollisesti, poliittisesti ja ideologisesti sitoutumattomaan joukkoonsa, jossa kotikoulu ja sen puolesta toimiminen on keskeisin asia ja jossa erilaiset näkemykset, vakaumukset ja ajatukset nähdään rikkautena – ei esteenä – olla mukana yhdistyksessä.

Yhdistyksen perustamiskokouksessa 10.3.2018 tehdyn päätöksen mukaisesti 1.8.2018 jälkeen jäseneksi liittyvät maksavat -50% kuluvan vuoden maksusta. Lue lisää täältä.

Tervetuloa liittymään yhdistykseen!

Kesäblogisarjassa: Kotikoululaisen valmiudet itsenäiseen opiskeluun

Yhdistyksen Kesäblogisarjan uusimmassa kirjoituksessa käsitellään kotikoululaisen valmiuksia itsenäiseen opiskeluun. Sarjassa julkaistaan pohdiskelevia kotikouluyhteisölle suunnattuja kirjoituksia. Ensimmäisessä kirjoituksessa aiheena oli opetussuunnitelma ja sen laatiminen omalle kotikoululaiselle. Blogikirjoitukset julkaistaan myös yhdistyksen Facebook-sivulla, jossa niitä on mahdollista kommentoida.

 

Aurinkoista kesän jatkoa!

 

Kohti uutta lukuvuotta: kotikoululaisen valmiudet itsenäiseen opiskeluun

Kotikoulun toteutus on hyvin vapaata: kukaan ei määrittele valmiiksi lukujärjestystä tai ajankäyttöä. Vapauden kääntöpuoli on vastuu. Kotiopetuksessa lapsen huoltajat ovat yksin vastuussa lapsen oppivelvollisuuden etenemisestä. Vastuu on painava.

 

Yksi suurista kysymyksistä kotiopetuksessa on se, kuinka itsenäisesti lapsi voi ja pystyy työskentelemään? Mitä lapselta itseltään voi odottaa? Isompi lapsi yleensä selviää eri lailla itsenäisestä työskentelystä kuin pikkukoululainen, mutta voikin täysin yllättäen kaipaamaan aikuista rinnalleen. Pystyykö aikuinen samanaikaisesti esimerkiksi etätyöskentelemään vai kuinka arkipäivä järjestetään?

 

Arki saattaa yllättää ja kotiopetusväsymys saattaa painaa päälle pian, mikäli ennakkoon laaditut suunnitelmat eivät toteudukaan. Ja toisaalta ilman suunnitelmia saattaa käydä niin, että paniikki iskee, kun päivät ovat juosseet alta ja valvontatilaisuus häämöttää kalenterissa.

 

Teini-iän pyörteissä saattaa vanhemman jo pelkkä läsnäolo ärsyttää tavattomasti, neuvomisesta puhumattakaan. Kuinka sitten aikuinen voi pysyä kärryillä lapsensa oppimisesta? Sopiiko teinille antaa vaikkapa viikon tehtävät sähköpostilla ja odottaa perjantaiksi niiden kuittaamista? Onko sellainen hyväksyttävää? Sopiiko teinin mennä yksin kirjastoon opiskelemaan, tuleeko siitä mitään? Kuinka paljon vapautta ja itsenäisyyttä on sopivasti, jotta se tukisi kannustavalla tavalla nuoren kasvua ja kehitystä?

 

Myös lapsen henkilökohtaisilla ominaisuuksilla on merkityksensä. Se mikä sopii yhdelle, ei toimi toiselle välttämättä lainkaan. Mikä on juuri tämän lapsen kohdalla hyvä ja tarkoituksenmukainen toimintatapa? Kotiopetuksen suuria etuja on sen luoma mahdollisuus henkilökohtaisesti räätälöityihin oppimisratkaisuihin. Usein lapsen vanhemmalla on se syvin tuntemus oman lapsensa ominaisuuksiin ja persoonallisuuteen.

 

Kotiopetuksessa vastuu oppivelvollisuuden täyttymisestä on yksin lapsen huoltajilla. Vaikka kotiopetuksessa voidaan joustaa monessa asiassa ja etsiä omia tapoja toteuttaa oppimista, on määrätty oppisisältö saavutettava.

 

Uuden opetussuunnitelman pääteemoja on oppimaan oppimisen taitojen kehittäminen, mikä toimii perustana tavoitteelliselle ja elinikäiselle oppimiselle. Tavoitteena on kasvattaa oppimisprosessistaan tietoinen ja vastuullinen oppilas, joka kykenee toimimaan yhä itseohjautuvammin.

 

Yksi varsin yleinen kotiopetukseen liittyvä ennakkoluulo on se, että lapsi saa elää villinä ja vapaana: saa itse päättää mitä milloinkin tekee ja ei opi toimimaan järjestelmällisesti. Kotikoulussa tavoite kasvattaa lapsesta “oppimiseen oppinut” on kotikoulussa usein ns. elinehto, sillä harvalla, jos yhdelläkään, perheellä on mahdollisuutta olla “palvelemassa” lasta koko ajan. Kotiopetuksen järjestelyt ovat toki usein joustavia, mutta kotiopetuksessa lapsi joutuu elämään tiukasti kiinni arjessa. Kotiopetusoppilas kohtaa arjen lainalaisuuksia kenties paljon tiiviimmin ja läheisemmin kuin oppilaitoksessa oppivelvollisuuttaan suorittava.

 

Pikkukoululaisia tulee uuden opetussuunnitelman mukaan mm. rohkaista kyseenalaistamaan havaitsemiaan asioita ja huomaamaan, että tieto voi olla joskus ristiriitaista ja epäselvää. Alakoulussa opetussuunnitelman mukaan kolmannelta luokalta lähtien vahvistetaan oppimaan oppimisen taitoja kaikissa opiskelutilanteissa ja lapsia ohjataan tunnistamaan itselleen luontevimmat tavat oppia. Häntä ohjataan tunnistamaan omia opiskelutapojaan sekä säännöllisesti suoritettujen tehtävien vaikutusta omaan edistymiseensä. Lasta ohjataan myös tunnistamaan omia kehittämistarpeitaan ja vahvuuksiaan. Lapsia autetaan hahmottamaan mm. omia opintoihin liittyviä tavoitteita. Näin, kotiopetuksen näkökulmasta tarkastellen, useat uuden opetussuunnitelman yllä kuvatut tavoitteet ovat oppivelvollisuuden kotiopetuksessa suorittamisen syvintä ydintä!

M i t e n m e i l l ä…

Olemme kokeilleet erilaisia malleja, ja osin lapsen omasta toiveesta, osin arjen järjestelyjen sanelemana, olemme päätyneet omaan malliimme. Aamupäiväksi meillä on hyvin yksityiskohtainen aikataulu lukuaineille, jonka mukaan aina edetään. Samalla kaavalla päivästä toiseen, liikumme sitten missä tahansa. Se sisältää e-oppimisratkaisuja hyödyntävät aamun tunnit, jotka lapsi tekee itsenäisesti sekä puolen tunnin lukuhetken. Välissä tehokasta välituntiliikuntaa: kotona pihalle juoksemaan, reissussa jongleeraausta tai temppurataa tms. Lounasaikaa lähestyessä vuorossa on oppikirja- tai vihkotyöskentelyä, jossa lapsi saattaa tarvita jo aikuisen tukea (meillä aamun kiireellisimmät työt jo hoidettuina). Sitten yhteinen lounas ja välituntia.

Iltapäivän puolella on vielä yksi lukuaine, jossa käsitellään pidempää keskittymistä tai laajempaa tutkimista vaativaa asiaa. Tässä aikuinen on sitoutunut olemaan valmiina palvelemaan oppijaa, jos hän niin haluaa. Myönnettävä on, että joskus nämä tunnit ovat aikamoinen oppimishetki myös aikuiselle. Tämän jälkeen on liikuntaa, kerhoa, museokäyntiä, musiikin harrastamista jne.

 

Yhdistyksen Kesäblogisarja käynnistyy

Sarjassa julkaistaan pohdiskelevia kotikouluyhteisölle suunnattuja kirjoituksia. Ensimmäisessä kirjoituksessa aiheena on opetussuunnitelma ja sen laatiminen omalle kotikoululaiselle. Blogikirjoitukset julkaistaan myös yhdistyksen Facebook-sivulla, jossa niitä on mahdollista kommentoida.

Kohti uutta lukuvuotta: opetussuunnitelma?

Kesä on kauneimmillaan ja monessa perheessä ollaan jo täysin rinnoin kesälaitumella. Mutta kotiopetusperheessä aikuisilla ajatukset saattavat pyöriä, ainakin osin, seuraavan lukuvuoden suunnittelun ympärillä. Kotiopetuksessa vastuu oppivelvollisuuden suorittamisesta on lapsen huoltajilla. Vastuu on suuri.

 

Mikä on opetussuunnitelma? Suomessa virallinen ja voimassaoleva valtakunnallinen opetussuunnitelma on kaiken perusopetuksen kultainen lanka. Sitä tulee kaikkien noudattaa. Kotiopetuksesta vastaavan huoltajan tuleekin tutustua opetussuunnitelmaan huolella.

 

Opetussuunnitelma on kaikkien vapaasti saatavilla Opetushallituksen verkkosivuilla. Kansallisen opetussuunnitelman perusteella ovat kunnat ja kaupungit tehneet omat opetussuunnitelmansa, jotka löytyvät lähes poikkeuksetta niiden verkkosivuilta.

 

Kotiopetusperhe päättää itsenäisesti noudattaako oman kunnan opetussuunnitelmaa vai ei. Vaihtoehtona on oman opetussuunnitelman kirjoittaminen, jolloin sen tulee perustua valtakunnalliseen, kulloinkin voimassaolevaan, opetussuunnitelmaan.

 

Opetussuunnitelman lukeminen ja sisäistäminen ei käy kädenkäänteessä, sillä kokonaisuus sisältää 473 sivua. Luettavaa riittää, vaikka kaikkea siitä ei tarvitsekaan oppia ulkolukuna, sillä opetussuunnitelma koostuu mm. kaikkien luokka-asteiden kaikista oppiaineista. Kotiopetuksessa ei voida ketään vapauttaa mistään pakollisesta oppiaineesta tai yksilöllistää oppimääriä. Uusi valtakunnallinen opetussuunnitelma on ilahduttanut useita kotikouluperheitä paljon mahdollistavilla uusilla suuntaviivoilla ja lähestymistavoillaan.

 

Laaja-alaisista oppimistavoitteista, monialaisista oppimiskokonaisuuksista ja ilmiöpohjaisuudesta kertova opetussuunnitelma saattaa ensi lukemalta tuntua vieraalta ja hämmentävältä. Kuitenkin, kunhan asiaan ensin paneutuu, on kotiopetusperheillä tämän suhteen syytä riemuun. Ilmiöpohjainen oppiminen kun on hyvin monen kotiopetusperheen luonnollinen tapa lähestyä oppimista. Tutkiva oppiminen taas onkin nimettynä juuri sitä lähestymistä ja kasvatusfilosofiaa, mitä niin usea kotiopetuksessa on jo kauan toteuttanut.

 

Mikäli kotioppijalle tehdään oma opetussuunnitelma, tulee se esittää hyvissä ajoin valvontaa suorittavalle taholle, jotta oppimisen seuraaminen voidaan järjestää tarkoituksenmukaisesti.

 

Helpoimmalla saattaa päästä, mikäli päättää noudattaa jo valmiina olevaa, valvontaa toteuttavan opettajan työpaikan eli koulun opetussuunnitelmaa. Sekään ei ole täysin ongelmatonta, sillä joskus se on johtanut myös siihen olettamaan, että kotiopetuksessa olevan oletetaan opiskelevan samoja oppikirjoja kuin lähikoulun oppilaat. Kotiopetuksessa on kuitenkin vapaus valita mitä oppimateriaalia käyttää tai on käyttämättä. Kotiopetuksessa perhe on vastuussa oppimateriaalin hankinnasta, vaikka joissain kunnissa koulu onkin ystävällisesti tarjonnut myös materiaalia.

 

Opetussuunnitelman tekemällä pääsee myös ajoissa miettimään millä tavoin mahdollisesti hankkii kodin ulkopuolista oppia – vai hankkiiko. Millä tavalla kotioppijalle pystytään toteuttamaan opetussuunnitelman mukaisia taitoja mm. itse- ja vertaisarviointia, entä harjoittamaan ryhmän jäsenenä toimimista? Josko osan liikunnasta tai musiikista voisi toteuttaa harrastamisen kautta? Voisiko jonkin ilmiöoppimisen kokonaisuuden hoitaa perheen lomamatkan tai kotiseuturetken yhteydessä? Jos omalta tai kaverin kesämökiltä löytyy parhaiten välineet puutyöhön, on varmasti järkevää työstää siihen liittyvät projektit silloin kun se on mahdollista.

 

Omia voimavaroja ja perheen arkeen liittyvät seikat määräävät myös kotioppijan arkea ja käytännön koulutyötä. Lukuvuoden suunnittelussa on hyvä myös pysyä ”jalat maassa” ja miettiä mikä on arjessa toteutettavissa. Mitä jos suunnitelma ei tunnukaan hyvältä? Missä voi joustaa? Hyväkään suunnitelma ei ole hyvä, jos sitä ei pysty noudattamaan. Alla olevassa katkelmassa yhdistyksen jäsen kuvailee, kuinka heillä on lähestytty opetussuunnitelman laatimista kotikoululaiselle.

 

Teemme oman opetussuunnitelman lapsellemme, kuten olemme tehneet jo aikaisempinakin vuosina. Nyt olemme ottamassa käyttöön aiempaa enemmän erilaisia e-oppimisen ratkaisuja. Myös kielten oppimisessa tulemme kokeilemaan uusia tapoja mm. etäoppitunteja. Harrastamisen kanssa meidän tulee miettiä tarkkaan arkeamme, ja nyt miettiä mitkä harrastusmatkat lapsi voi tehdä itsenäisesti. Pyrimme siihen, että aamun ensimmäiset oppikokonaisuudet olisivat lapsen itse hoidettavissa olevia, jotta saamme itse työasioita hoidettua pois alta. Lounasaikaa kohden sitten olisi enemmän aikuisen ohjausta vaativia tehtäviä ja iltapäivällä kodista ulospäin suuntautuvaa toimintaa mm. harrastuksia, kerhoja ja puistoilua ja kavereita jne.

 

Alueellinen toiminta käynnistymässä

Suomen Kotikouluyhdistys käynnistää kesän aikana alueellista toimintaa pääkaupunkiseudulla

Toiminta on avointa kaikille kotikouluperheille ja entisille kotikoululaisille. Järjestävään työryhmään haetaan innokkaita aktiiveja yhdistyksen jäsenistä. Lue alueellisesta toiminnasta lisää täältä.

Kotiopetus, kotikoulu ja oppivelvollisuus: Suomen Kotikouluyhdistys ry