Avainsana-arkisto: kotiopetus

Kotiopetusta, etäopetusta vai kotona opiskelua?

Marinin hallituksen 16.3.2020 linjaamien lisätoimenpiteiden pyrkimyksenä on estää koronaviruksen leviämistä Suomessa. Linjaukset kohdistuvat muun muassa varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen, lukio- ja ammatillisen koulutuksen sekä korkeakoulutuksen järjestämiseen poikkeusolojen aikana, jotka jatkuvat tällä tietoa 13.4.2020 asti. Linjaukset alkoivat näkyä laajemmin jo 18.3.2020, jolloin suuri osa koululaista ja heidän opettajistaan siirtyi etäopetukseen, minkä myötä myös arki on muuttunut monessa perheessä.

Etäopetukseen siirtyminen on näkynyt muun muassa lisääntyneenä jäsenmääränä ja keskusteluna kotikouluaiheissa keskusteluryhmissä, joista etsitään tietoa ja vinkkejä kotona opiskeluun ja sen järjestämiseen. Aihe on ollut esillä myös eri medioissa. Koulun järjestämässä etäopetuksessa olevan tai erityisissä opetusjärjestelyissä kotona opiskelevan tilanne eroaa kuitenkin monella tapaa kotiopetuksesta, johon edellä mainitut opiskelumuodot helposti sekoitetaan.

Keskeinen ero on siinä, että koulun kirjoilla olevan oppivelvollisen eli koulun oppilaan opetuksesta ja opetusjärjestelyistä on vastuussa koulu. Opiskelu on sidoksissa koulun opetussuunnitelmaan. Koulun oppilas – toisin kuin kotikoululainen/kotioppija – on oikeutettu etuuksiin, kuten ilmaiset oppimateriaalit ja oppilashuolto. Kotikoululainen/kotioppija ei ole kirjoilla missään kunnan koulussa, ja hänen huoltajansa ovat yksin vastuussa kaikesta oppimiseen, opetukseen ja sen järjestelyihin sekä kustannuksiin liittyvästä. Vastapainona tälle kotiopetus eli kotikoulu antaa valinnanvapautta oppimismenetelmien, oppimateriaalien, opetussuunnitelman ja etenemisen suhteen.

Riippumatta siitä, opiskeleeko lapsi tai nuori kotiopetuksessa vai kotona etäopetuksessa koulun toimesta, nyt vallitseva poikkeuksellinen tilanne vaikuttaa monin tavoin elämään ja arkeen. Se tuo haasteita mutta myös uusia mahdollisuuksia lasten ja nuorten oppimiseen ja oppimistilanteiden järjestämiseen. Vastuut, velvollisuudet ja vapaudet opetuksessa ja opetusjärjestelyissä jakautuvat kuitenkin eri tavalla riippuen siitä, onko kyse koulun etäopetuksesta vai kotiopetuksesta. Suomen Kotikouluyhdistys ry toivoo, että näiden opetusmuotojen erojen selventäminen vähentää tarpeetonta lisäkuormitusta etäopetukseen siirtymisen osalta, ja että eri kanavissamme jaetuista kotiopetusaiheisista materiaaleista, vinkeistä ja keskusteluista on iloa erilaisissa oppimistilanteissa kotona.

Aihepiiriä valottavat myös uusimmat etäopetukseen ja kotiopetukseen liittyvät kirjoitukset:
  • Iltalehdessä 23.3.2020 julkaistuun artikkeliin ”Meneekö lapsen kanssa hermot etäkoulussa? Kokeile palkkiota ja näitä viittä muuta vinkkiä” haastateltiin yhdistyksen puheenjohtaja Taina Huhtamoa, joka antoi Iltalehden pyynnöstä mm. käytännön neuvoja etäopetuksessa olevan lapsen tukemiseksi. Huhtamo esiintyi haastattelussa ensisijaisesti kotikoululaista ohjaavana vanhempana. Lue lisää klikkaamalla tästä linkistä.
  • Yhdistyksen varapuheenjohtaja Joanna Hartman ottaa kirjoituksessaan “Etäopetusta vai kotiopetusta?”
    (20.3.2020) kantaa epäselvyyksiin, joita vallitsee etäopetuksen ja kotiopetuksen välisistä eroista ja käytännöistä. Kirjoitus löytyy klikkaamalla tästä linkistä.

Etäopetusta vai kotiopetusta?

Kannanotto 20.3.2020

Koronavirustilanteen vuoksi hallitus linjasi 16. maaliskuuta 2020 toimenpiteistä, joiden mukaan ”koulujen, oppilaitosten, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sekä kansalaisopistojen ja muun vapaan sivistystyön tilat suljetaan ja lähiopetus niissä keskeytetään” muutamia tarkkaan määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Linjauksen mukaisesti suuri osa Suomen koululaisista siirtyi etäopetukseen 18. maaliskuuta 2020.

Siis etäopetukseen, ei kotiopetukseen.

Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2018 lopulla 414 kotioppijaa. Tilastoihin lukeutuvat vain ne kotioppijat, joiden huoltaja on ilmoittanut oppivelvollisen olevan kotiopetuksessa vähintään syyslukukauden ajan. Kuitenkaan kotiopetuksen minimiaikaa ei ole määritelty, joten on todennäköistä, että kotioppijoiden todellinen määrä on huomattavasti ilmoitettua suurempi.

Kotiopetuksessa lapsi suorittaa oppivelvollisuuttaan kotona. Hän ei ole kirjoilla missään kunnan koulussa. Kotiopetukseen ei tarvita lupaa, vaan huoltajan ilmoitus oppivelvollisen asuinkunnan perusopetuksesta vastaavalle opetusviranomaiselle riittää. Ilmoituksesta lähtien huoltaja vastaa siitä, että oppivelvollisen oppivelvollisuus tulee suoritettua. Kunnalla on velvollisuus valvoa oppivelvollisuuden edistymistä. Useimmissa kunnissa käytäntönä on, että kunta nimeää tehtävään henkilön, jonka tehtävänä on valvoa oppivelvollisuuden edistymistä ja raportoida sen edistymisestä kunnalle. Opetushallitus ei valvo sitä, täyttääkö kunta valvontavelvollisuutensa. Selvitys annetaan myös huoltajalle, mutta se ei ole todistus. Halutessaan todistuksen ja numeroarvioinnin osaamisestaan, huoltaja ilmoittaa kotioppijan erityiseen tutkintoon, jonka voi suorittaa yhdestä oppiaineesta, yhdestä vuosiluokasta tai koko peruskoulun oppisisällöistä, jolloin se vastaa peruskoulun päättötodistusta.

Kotona oppivelvollisuuttaan suorittavan lapsen / nuoren opettajana toimii useimmiten huoltaja itse, toisinaan myös tehtävään palkattu opettaja. Oppivelvollinen voi seurata omaa valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan perustuvaa omaa henkilökohtaista opetussuunnitelmaansa. Hän voi kuitenkin opiskella omalla menetelmällään, koulujen oppikirjoista, luokkarajoista ja oppiainerajoista riippumattomasti. Huoltajan tehtävänä on huolehtia siitä, että kotioppija saavuttaa voimassa olevassa valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa asetetut sisällöt ja tavoitteet oppivelvollisuusaikana. Hänen tehtävänsä kotioppijan opettajana on arvioida myös oppimista. Kotioppija ei ole oikeutettu ilmaisiin koulukirjoihin, ilmaiseen kouluruokaan tai oppilashuollon palveluihin. Kotioppija tai kotiopetusperhe ei saa mitään rahallista tukea opetuksen tueksi vaan kotiopetuksessa olevan oppivelvollisen valtionosuus jää kunnalle.

Kotiopetus on huonosti tunnettu, marginaalinen tapa suorittaa oppivelvollisuus. Se ei sovi kaikille lapsille, ei kaikille vanhemmille, eikä kaikille perheille. Kotiopetus antaa suuria vapauksia oppimismenetelmien suhteen, mikä on eduksi erityisesti niille lapsille ja nuorille, joille kouluympäristö ja koulussa käytettävät opetus- ja oppimismenetelmät ei syystä tai toisesta sovi. Vapaus kuitenkin tuo mukanaan myös suuren vastuun, joka ei rajoitu pelkkään opettamiseen vaan samalla vanhempi ottaa vastuulleen suuren osan oppivelvollisen tulevaisuudesta.

Vaikuttaa siltä, että kotiopetus ja etäopetus on sekoitettu keskenään. Nykyisessä tilanteessa, jossa lapset – koulujen oppilaat – opiskelevat kotona, lapset eivät ole kotioppijoita tai kotiopetuksessa. Etäopetuksessa olevan lapsen koulun opettajat vastaavat opetuksesta ja siitä, että lapset oppivat. Lapset ovat yhä velvollisia seuraamaan oman koulunsa opetussuunnitelmaa, etenemään sen mukaisesti, noudattamaan tuntijakoa ja käyttämään opettajien osoittamia oppimateriaaleja. Tilanne on aiheuttanut suurta hämmennystä koululaisten vanhempien keskuudessa. On kuitenkin tärkeää erottaa nämä kaksi opetusmuotoa selkeästi toisistaan. Nykyinen epäselvä tilanne vaikeuttaa opettajien arvokasta opetustyötä sekä ennen kaikkea kuormittaa kohtuuttomasti vanhempia, jotka ovat joutuneet ennalta arvaamattoman tilanteen edessä ottamaan vastuulleen kodin ja oman työnsä lisäksi omien kouluikäisten lastensa opettamisen.

 

Joanna Hartman, KM

Varapuheenjohtaja, Suomen Kotikouluyhdistys ry

Kotioppijan todistuksista ja jatko-opinnoista

Oppivelvollisuuden voi suorittaa joko osallistumalla perusopetukseen tai hankkimalla muulla tavoin perusopetuksen oppimäärän mukaiset tiedot (Perusopetuslaki 1998/628, 26 §). Jatko-opintoihin liittyvien vaihtoehtojen selvittäminen ja punnitseminen tulevat ajankohtaisiksi viimeistään siinä vaiheessa, kun oppivelvollisuuden suorittaminen alkaa olla loppusuoralla. Yläkouluikäistä kotioppijaa huoltajineen voi askarruttaa se, miten kotiopetuksessa oppivelvollisuuttaan suorittava saa halutessaan todistuksen ja onnistuuko jatko-opintoihin hakeminen ilman perusopetuksen päättötodistusta. Tässä kirjoituksessa avaamme näkymiä muutamiin vaihtoehtoihin.

Jos huoltaja haluaa kotioppijalleen perusopetusta vastaavan todistuksen, kotioppija voi suorittaa erityisen tutkinnon tai sen osan. Erityisessä tutkinnossa kotioppijan osaamista arvioidaan suhteessa perusopetuksen yleiseen oppimäärään ja sen tavoitteisiin. Erityisen tutkinnon järjestäjänä voi olla taho, jolla on lupa järjestää perusopetusta. Kunnalla ei ole järjestämisvelvoitetta. (OPH 2020; Perusopetuslaki 1998/628, 38 §; Perusopetusasetus 1998/852, 23 §). Asiasta löytyy lisätietoa muun muassa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista (2014, 59) luvusta 6.7 Erityinen tutkinto ja siitä annettavat todistukset. Mikäli kotioppijalle halutaan todistus yksittäisen oppiaineen, osittaisen perusopetuksen oppimäärän tai koko oppimäärän suorittamisesta, huoltajan kannattaa ottaa hyvissä ajoin selvää erityisiä tutkintoja järjestävistä tahoista. Koska kunnilla ei ole velvoitetta erityisen tutkinnon järjestämiseen, asia ei välttämättä järjesty valvonnasta vastaavassa kunnassa.

Peruskoulun päättötodistus ei ole ainoa edellytys päästä jatko-opintoihin. Lukioon tai ammatilliseen koulutukseen voi hakea harkinnanvaraisen valinnan kautta, ellei kyse ole oppilaitoksesta, joka valitsee opiskelijat ainoastaan erillisen pääsy- tai valintakokeen kautta. Lukioon voi päästä opiskelijaksi myös ilman peruskoulun päättötodistusta tai vastaavaa todistusta, jos hakijalla on riittävät edellytykset suoriutua lukio-opinnoista. Oppilaitoksesta riippuen opiskelupaikan hakuun voi liittyä erityistä huomioitavaa. Esimerkiksi harkinnanvaraisen valinnan mahdollistava ammatillinen oppilaitos voi ottaa yhteen hakukohteeseen enintään 30 % opiskelijoista oppimisvaikeuksien, sosiaalisten syiden tai koulutodistuksen vertailuvaikeuksien vuoksi. Joillakin oppilaitoksilla lukiot mukaan lukien voi olla omia painotuksia, pääsy- tai soveltuvuuskokeita tai esimerkiksi mahdollisuus antaa lisänäyttöä, joihin valinnoissa kiinnitetään huomiota. Opintopolku.fi-nettisivuilla mainitaan mm. että lisäpisteitä voi saada esim. työkokemuksesta tai osallistumisesta työpajatoimintaan. Yksi mahdollinen reitti on myös oppisopimuskoulutus, johon voivat hakea yli 15-vuotiaat.  (Miten opiskelijat valitaan… 2020; Opintopolku.fi 2020; Oppisopimus.fi 2020.)

Aikuislukio tai etälukio on yksi vaihtoehtoinen tapa suorittaa jatko-opintoja, mikäli kotioppija on lukio-opinnoista kiinnostunut. Esimerkiksi Otavan Opiston aikuislukioon voi hakea myös alle 18-vuotiaat, jotka ovat suorittaneet perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot. Tällöin hakulomakkeen liitteeksi tarvitaan rehtorille osoitettu vapaamuotoinen hakemus perusteluineen. Opiskelu voi tapahtua itsenäisesti pelkästään nettilukiossa tai asumalla Otavan Opistossa ja suorittaa monimuoto-opintoja nettilukiota hyödyntäen. Lukio-opintoihin haetaan ennen kunkin lukuvuoden alkua, mutta opinnot voi aloittaa milloin tahansa kyseisen lukuvuoden aikana. Nettilukion puolella voi opiskella tutkintotavoitteisesti tai suorittaa aineopintoja. (Aikuislukio 2020; Etälukio 2020; Nettilukio 2020; Otavan Opisto 2020.)

Mahdollisiin jatko-opintopaikkoihin kannattaa olla suoraan yhteydessä lisätietojen ja ohjeiden saamiseksi eri hakuvaihtoehdoista. Osaamista ja tietämystä voi laajentaa myös pala palalta hyödyntämällä saatavilla olevia lähiopetukseen, monimuoto-opiskeluun tai puhtaasti verkko-opintoihin perustuvia koulutuksia ja kursseja. Sitä kautta voi aueta uusia reittejä kohti itseä kiinnostavia jatko-opintoja ja alaa.

 

Lähteet:

Aikuislukio. 2020. Opintopolku.fi. https://opintopolku.fi/wp/aikuiskoulutus/aikuislukio/

Etälukio. 2020. Opintopolku.fi. https://opintopolku.fi/wp/aikuiskoulutus/aikuislukio/opiskelu-etalukiossa/

Miten opiskelijat valitaan lukioon? 2020. Opintopolku.fi. https://opintopolku.fi/wp/lukio-2/lukiokoulutuksen-valintaperusteet/

Nettilukio. 2020. Otavan Opisto. https://nettilukio.fi/

Opintopolku.fi. 2020. Hakeminen harkinnanvaraisen valinnan kautta. https://opintopolku.fi/wp/valintojen-tuki/yhteishaku/haku-lukioon-ja-ammatilliseen/hakeminen-harkinnanvaraisen-valinnan-kautta/

Oppisopimus.fi. 2020. Oppisopimuskoulutus. https://www.oppisopimus.fi/opiskelijalle/oppisopimuskoulutus/

Otavan Opisto. 2020. Aikuislukio. https://otavanopisto.fi/aikuislukio/

Perusopetusasetus 20.11.1998/852. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980852#L4P23

Perusopetuslaki 21.8.1998/628. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628#L8P38

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. 2016. Määräykset ja ohjeet 2014:96. 4. painos. Helsinki: Opetushallitus.

Kysely kotioppijoiden huoltajille: Kiusaaminen ja/tai sisäilmaongelmat kotiopetukseen siirtymisen taustalla

Kotiopetukseen siirrytään monista eri syistä ja usein ne liittyvät siihen, että huoltajat haluavat itse vaikuttaa enemmän lapsen tai nuoren opiskeluun, oppimismenetelmiin ja oppimisympäristöön. Osassa perheitä keskeinen tekijä kotiopetukseen siirtymisessä on ollut kiusaaminen tai sisäilmaongelmat koulussa.

 

Kotioppijoiden huoltajille suunnatulla kyselyllä kartoitetaan kiusaamisen ja/tai sisäilmaongelmien yleisyyttä syynä siirtyä kotiopetukseen Suomessa. Kyselyllä kerätään myös kotikouluperheiden ja kotioppijoiden kokemuksia itse prosessista, kotikouluun siirtymisen vaikutuksista, kotikoulun toteuttamisesta sekä siitä, miten heitä on kuultu ja lapsen/nuoren tilanne ja kokemus otettu huomioon esimerkiksi oppivelvollisen edistymisen seurantaan liittyvissä asioissa. Suomen Kotikouluyhdistys ry:n kyselyn tarkoituksena on tehdä aihetta näkyväksi ja saada tietoa, joka hyödyttää kotikouluun liittyvää tutkimusta.

 

Kysely on avoinna 22.2.2019 saakka.

Lisätietoa ja itse kysely löytyy täältä: https://goo.gl/forms/RZ1iP96OLQFwTq4U2

Vastine Turun Sanomien kotiopetusta koskevan artikkelin yhteydessä julkaistuun opetusneuvos Ulla Laineen (Opetushallitus) haastatteluun

Turun Sanomat julkaisi 16.1.2019 artikkelin ”Turun Feeniks-koulun oppilaista jäljellä alle puolet – kotikouluissa Suomessa 350 lasta” yhteydessä opetusneuvos Ulla Laineen haastattelun. Haastattelussa Laine muistutti niiden vanhempien vastuusta, jotka ottavat lapsensa kotiopetukseen.

Kun perhe tekee päätöksen kotiopetuksesta, siirtyy vastuu lapsen oppivelvollisuuden suorittamisesta ja opetuksen järjestämisestä kokonaan vanhemmille. Kunta saa, mutta ei ole velvollinen antamaan kotioppijalle oppikirjoja tai muita työvälineitä. Kotioppija ei ole oikeutettu kouluruokailuun tai muihin koululaisille kuuluviin etuuksiin ja oppilashuollon palveluihin.

Suomen Kotikouluyhdistys ry:n kokemuksen mukaan kotioppijoiden vanhemmilla on hyvin tietoa kotiopetukseen liittyvistä velvollisuuksista ja vastuusta. He ovat myös valmiita kantamaan tämän vastuun. Kotiopetusta on usein harkittu pitkään, ja päätöksen seurauksia on punnittu tarkkaan ennen lopullisen kotiopetuspäätöksen tekemistä.

Suomen Kotikouluyhdistys ry:n tarkoituksena on jakaa tietoa, joka auttaa vanhempia valitsemaan omalle lapselleen oikean vaihtoehdon oppivelvollisuuden suorittamiseksi. Yhdistyksen sivuilta löytyy paljon tärkeää kotiopetukseen liittyvää tietoa, mm. Kotikoulun ABC -opas kotiopetusta harkitseville ja aloitteleville perheille. Tarvittaessa ja resurssiensa puitteissa yhdistys tarjoaa myös henkilökohtaista neuvontaa ja tukea mm. kotikouluperheille ja tutkiville opettajille.

Sosiaaliset taidot ja huoli lapsesta

Suomessa oppivelvollisuuden voi suorittaa muullakin tavalla kuin käymällä koulua. Laineen mukaan kotikoulupäätöksistä tehdään kuitenkin myös lastensuojeluilmoituksia.

Kotikouluun ei tarvita mitään erityistä syytä eikä päätös kotiopetuksesta anna aihetta ”erityiseen tai syvään huoleen” lapsesta. Vastuullisesti toteutettuna kotiopetus ei vaaranna lapsen kehitystä tai lapsen sosiaalisten taitojen karttumista. Kansainvälisten tutkimusten mukaan kotioppijoiden sosiaaliset taidot ovat vähintään yhtä hyvät, jopa paremmat, kuin koululaisten. He kykenevät myös muodostamaan kestäviä ystävyyssuhteita kaikenikäisiin.

Aiheesta lisää täällä: https://www.suomenkotikouluyhdistys.fi/kotioppija-ja-sosiaaliset-taidot/

Kotiopetuksen suosio ja kotioppijoiden määrä

Artikkelin mukaan kotiopetuksessa olevien suomalaisten lasten lukumäärästä on vain arvio. Laine esittää myös näkemyksensä siitä, että kotioppijoiden määrä ei ole tulevaisuudessa kasvamassa. Kansainvälisten tutkimusten mukaan kotiopetuksen suosio on lisääntymässä useissa maissa. Syitä kotiopetuksen suosion kasvamiseen ovat mm. lisääntynyt väkivalta ja turvattomuus sekä vanhempien halu osallistua lastensa kasvatukseen.

Sama kehitys on nähtävissä myös Suomessa, jossa kotioppijoiden määrä on vuosittain lisääntynyt tasaisesti. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2011 kotioppijoita oli 222 lasta. Vuoteen 2018 mennessä kotiopetuksessa olevien lasten määrä oli noussut 414:ään. Poikien osuus tästä määrästä on hieman yli puolet.

Kotiopetuksen suosion voidaan odottaa kasvavan edelleen, kun tieto kotiopetuksesta lisääntyy. Oletuksiin ja ennakkoluuloihin perustuvan ”tiedon” sijasta Suomessa tarvitaan faktoihin perustuvaa ajantasaista tietoa kotiopetuksen haasteista, ja sen tarjoamista mahdollisuuksista.

Suomen Kotikouluyhdistys ry

 

Linkki Turun Sanomien artikkeliin: https://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/4447528/Turun+Feenikskoulun+oppilaista+jaljella+alle+puolet+kotikouluissa+Suomessa+350+lasta

Kotiopetus ei ole uhka vaan mahdollisuus

Helsingin Sanomissa julkaistiin 14.1.2019 artikkeli ”Voiko vanhempien tahto ohittaa lapsen edun?”. Saksalaisperheen, joka ei suostunut lähettämään lapsiaan kouluun, tilanne ei ole millään muotoa verrattavissa kotiopetukseen Suomessa. Kotiopetus on Suomessa laillinen ja valvottu vaihtoehto suorittaa oppivelvollisuus.

 

Nykypäivän kotikoululaiset eivät elä eristettyä elämää, eivätkä edusta mitään tiettyä vähemmistöä. Vanhempien päätös lapsen kotiopetuksesta heijastaa muuta yhteiskunnallista kehitystä. Työelämän ja tietotekniikan kehitys mahdollistavat uudenlaisia elämäntapoja. Yli kolmasosalla työssä olijoista on mahdollisuus etätyöhön. Aikuisen mahdollisuudet uudenlaiseen osallisuuteen oman arkensa järjestämisessä herättää kiinnostusta tähän myös muiden perheenjäsenten osalta. Kotiopetuksen liittäminen yhteiskuntavastaisuuteen, rokotekriittisyyteen tms. edustaa ennakkoluuloa, ei tietoa.

 

Tekniikan kehitys viimeisen viiden vuoden aikana on mahdollistanut suuremman harppauksen oppimisessa kuin viimeiseen pariin sataan vuoteen. Reaaliaikainen esim. vieraan kielen oppitunti ammattiopettajan kanssa on helposti toteutettavissa kaikkialle, missä älypuhelin ja videopuhelut toimivat. Sähköinen oppimateriaali, jossa perustehtävien tarkistus toimii automaattisesti, on myös arkea. Halu ja mahdollisuudet ottaa lapsi kotiopetukseen ovat yhä useamman perheen ulottuvissa, ja se näkyy kotiopetuksen suosiossa mm. Britanniassa, jossa kotiopetus on kasvanut viimeisten vuosien aikana yli 40%, kuten BBC News uutisoi 26.4.2018 (https://www.bbc.com/news/uk-england-42624220).

 

Kotiopetuspäätöksen tehdessään vanhemmat ottavat vastuulleen oppivelvollisuuden suorittamisen. Ennakkoluuloista poiketen kotiopetuksessa olevilla lapsilla on usein hyvät sosiaaliset valmiudet, ja he harrastavat verrattain paljon. Myös Suomen Kotikouluyhdistys ry järjestää kotikouluperheille säännöllisesti tapaamisia. Opetussuunnitelman tavoitteiden täyttyminen ei ole mahdollista ilman sosiaalisia taitoja.

 

Perusopetuksessa alakoululaisen valtionosuus oli viime vuonna 6 511,92 €/vuosi ja yläkoululaisen 10 419,00 €/vuosi. Kotiopetusperheet tuovat yhteiskunnalle merkittävää säästöä. Kotiopetusta ei tueta millään tavoin.  Kokonaisuudessa kotiopetusperheiden ”säästämä” potti on vuosittain samaa kokoluokkaa kuin esimerkiksi Portugalin verosopimuksen muuttamiseen johtanut vuosittainen verotulojen menetys. Kotiopetus ei ole uhka vaan mahdollisuus.

 

Taina Huhtamo

Suomen Kotikouluyhdistys ry, pj