Avainsana-arkisto: oppivelvollisuus

Etäopetusta vai kotiopetusta?

Kannanotto 20.3.2020

Koronavirustilanteen vuoksi hallitus linjasi 16. maaliskuuta 2020 toimenpiteistä, joiden mukaan ”koulujen, oppilaitosten, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sekä kansalaisopistojen ja muun vapaan sivistystyön tilat suljetaan ja lähiopetus niissä keskeytetään” muutamia tarkkaan määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Linjauksen mukaisesti suuri osa Suomen koululaisista siirtyi etäopetukseen 18. maaliskuuta 2020.

Siis etäopetukseen, ei kotiopetukseen.

Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2018 lopulla 414 kotioppijaa. Tilastoihin lukeutuvat vain ne kotioppijat, joiden huoltaja on ilmoittanut oppivelvollisen olevan kotiopetuksessa vähintään syyslukukauden ajan. Kuitenkaan kotiopetuksen minimiaikaa ei ole määritelty, joten on todennäköistä, että kotioppijoiden todellinen määrä on huomattavasti ilmoitettua suurempi.

Kotiopetuksessa lapsi suorittaa oppivelvollisuuttaan kotona. Hän ei ole kirjoilla missään kunnan koulussa. Kotiopetukseen ei tarvita lupaa, vaan huoltajan ilmoitus oppivelvollisen asuinkunnan perusopetuksesta vastaavalle opetusviranomaiselle riittää. Ilmoituksesta lähtien huoltaja vastaa siitä, että oppivelvollisen oppivelvollisuus tulee suoritettua. Kunnalla on velvollisuus valvoa oppivelvollisuuden edistymistä. Useimmissa kunnissa käytäntönä on, että kunta nimeää tehtävään henkilön, jonka tehtävänä on valvoa oppivelvollisuuden edistymistä ja raportoida sen edistymisestä kunnalle. Opetushallitus ei valvo sitä, täyttääkö kunta valvontavelvollisuutensa. Selvitys annetaan myös huoltajalle, mutta se ei ole todistus. Halutessaan todistuksen ja numeroarvioinnin osaamisestaan, huoltaja ilmoittaa kotioppijan erityiseen tutkintoon, jonka voi suorittaa yhdestä oppiaineesta, yhdestä vuosiluokasta tai koko peruskoulun oppisisällöistä, jolloin se vastaa peruskoulun päättötodistusta.

Kotona oppivelvollisuuttaan suorittavan lapsen / nuoren opettajana toimii useimmiten huoltaja itse, toisinaan myös tehtävään palkattu opettaja. Oppivelvollinen voi seurata omaa valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan perustuvaa omaa henkilökohtaista opetussuunnitelmaansa. Hän voi kuitenkin opiskella omalla menetelmällään, koulujen oppikirjoista, luokkarajoista ja oppiainerajoista riippumattomasti. Huoltajan tehtävänä on huolehtia siitä, että kotioppija saavuttaa voimassa olevassa valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa asetetut sisällöt ja tavoitteet oppivelvollisuusaikana. Hänen tehtävänsä kotioppijan opettajana on arvioida myös oppimista. Kotioppija ei ole oikeutettu ilmaisiin koulukirjoihin, ilmaiseen kouluruokaan tai oppilashuollon palveluihin. Kotioppija tai kotiopetusperhe ei saa mitään rahallista tukea opetuksen tueksi vaan kotiopetuksessa olevan oppivelvollisen valtionosuus jää kunnalle.

Kotiopetus on huonosti tunnettu, marginaalinen tapa suorittaa oppivelvollisuus. Se ei sovi kaikille lapsille, ei kaikille vanhemmille, eikä kaikille perheille. Kotiopetus antaa suuria vapauksia oppimismenetelmien suhteen, mikä on eduksi erityisesti niille lapsille ja nuorille, joille kouluympäristö ja koulussa käytettävät opetus- ja oppimismenetelmät ei syystä tai toisesta sovi. Vapaus kuitenkin tuo mukanaan myös suuren vastuun, joka ei rajoitu pelkkään opettamiseen vaan samalla vanhempi ottaa vastuulleen suuren osan oppivelvollisen tulevaisuudesta.

Vaikuttaa siltä, että kotiopetus ja etäopetus on sekoitettu keskenään. Nykyisessä tilanteessa, jossa lapset – koulujen oppilaat – opiskelevat kotona, lapset eivät ole kotioppijoita tai kotiopetuksessa. Etäopetuksessa olevan lapsen koulun opettajat vastaavat opetuksesta ja siitä, että lapset oppivat. Lapset ovat yhä velvollisia seuraamaan oman koulunsa opetussuunnitelmaa, etenemään sen mukaisesti, noudattamaan tuntijakoa ja käyttämään opettajien osoittamia oppimateriaaleja. Tilanne on aiheuttanut suurta hämmennystä koululaisten vanhempien keskuudessa. On kuitenkin tärkeää erottaa nämä kaksi opetusmuotoa selkeästi toisistaan. Nykyinen epäselvä tilanne vaikeuttaa opettajien arvokasta opetustyötä sekä ennen kaikkea kuormittaa kohtuuttomasti vanhempia, jotka ovat joutuneet ennalta arvaamattoman tilanteen edessä ottamaan vastuulleen kodin ja oman työnsä lisäksi omien kouluikäisten lastensa opettamisen.

 

Joanna Hartman, KM

Varapuheenjohtaja, Suomen Kotikouluyhdistys ry

Kotiopetus ei ole uhka vaan mahdollisuus

Helsingin Sanomissa julkaistiin 14.1.2019 artikkeli ”Voiko vanhempien tahto ohittaa lapsen edun?”. Saksalaisperheen, joka ei suostunut lähettämään lapsiaan kouluun, tilanne ei ole millään muotoa verrattavissa kotiopetukseen Suomessa. Kotiopetus on Suomessa laillinen ja valvottu vaihtoehto suorittaa oppivelvollisuus.

 

Nykypäivän kotikoululaiset eivät elä eristettyä elämää, eivätkä edusta mitään tiettyä vähemmistöä. Vanhempien päätös lapsen kotiopetuksesta heijastaa muuta yhteiskunnallista kehitystä. Työelämän ja tietotekniikan kehitys mahdollistavat uudenlaisia elämäntapoja. Yli kolmasosalla työssä olijoista on mahdollisuus etätyöhön. Aikuisen mahdollisuudet uudenlaiseen osallisuuteen oman arkensa järjestämisessä herättää kiinnostusta tähän myös muiden perheenjäsenten osalta. Kotiopetuksen liittäminen yhteiskuntavastaisuuteen, rokotekriittisyyteen tms. edustaa ennakkoluuloa, ei tietoa.

 

Tekniikan kehitys viimeisen viiden vuoden aikana on mahdollistanut suuremman harppauksen oppimisessa kuin viimeiseen pariin sataan vuoteen. Reaaliaikainen esim. vieraan kielen oppitunti ammattiopettajan kanssa on helposti toteutettavissa kaikkialle, missä älypuhelin ja videopuhelut toimivat. Sähköinen oppimateriaali, jossa perustehtävien tarkistus toimii automaattisesti, on myös arkea. Halu ja mahdollisuudet ottaa lapsi kotiopetukseen ovat yhä useamman perheen ulottuvissa, ja se näkyy kotiopetuksen suosiossa mm. Britanniassa, jossa kotiopetus on kasvanut viimeisten vuosien aikana yli 40%, kuten BBC News uutisoi 26.4.2018 (https://www.bbc.com/news/uk-england-42624220).

 

Kotiopetuspäätöksen tehdessään vanhemmat ottavat vastuulleen oppivelvollisuuden suorittamisen. Ennakkoluuloista poiketen kotiopetuksessa olevilla lapsilla on usein hyvät sosiaaliset valmiudet, ja he harrastavat verrattain paljon. Myös Suomen Kotikouluyhdistys ry järjestää kotikouluperheille säännöllisesti tapaamisia. Opetussuunnitelman tavoitteiden täyttyminen ei ole mahdollista ilman sosiaalisia taitoja.

 

Perusopetuksessa alakoululaisen valtionosuus oli viime vuonna 6 511,92 €/vuosi ja yläkoululaisen 10 419,00 €/vuosi. Kotiopetusperheet tuovat yhteiskunnalle merkittävää säästöä. Kotiopetusta ei tueta millään tavoin.  Kokonaisuudessa kotiopetusperheiden ”säästämä” potti on vuosittain samaa kokoluokkaa kuin esimerkiksi Portugalin verosopimuksen muuttamiseen johtanut vuosittainen verotulojen menetys. Kotiopetus ei ole uhka vaan mahdollisuus.

 

Taina Huhtamo

Suomen Kotikouluyhdistys ry, pj

Hyvää Lapsen oikeuksien päivää ja viikkoa!

Suomen Kotikouluyhdistys ry pitää lapsen oikeuksia tärkeänä ja huomionarvoisena asiana. Tämän vuoden Lapsen oikeuksien viikon teemana on lapsen osallisuus.

Mitä on kotiopetus?

Kotiopetuksessa vanhemmat ottavat lapsen oppivelvollisuuden vastuulleen, ja sitä valvoo lapsen asuinkunnan viranomainen. Kotiopetuksessa olevasta oppivelvollisesta kotioppilaan asuinkunta saa normaalin oppivelvollisen valtionosuuden: alakoululaisesta 6500€, yläkoululaisesta n.10 000€. Kotiopetus tuo siis oppilaan asuinkunnalle säästöä ja vapauttaa resursseja koulussa oleville oppilaille. Kotioppijan eli kotikoululaisen vanhemmat vastaavat kuitenkin itse kotikoulusta aiheutuvista kustannuksista, kuten oppimateriaaleista ja tarvikkeista.

Onko kotikoulu koulua kotona?

Kotikoulua voidaan toteuttaa hyvin monella eri tavalla. Kotikoulu ei tarkoita koulua kotona vaan oppivelvollisuuden tavoitteita voidaan saavuttaa hyvin erilaisin oppimismenetelmin ja kotikoulua toteuttaa erilaisissa oppimisympäristöissä. Suomen Kotikouluyhdistys ry:n kokemuksen mukaan valtaosa kotikouluperheistä haluaa tarjota lapselleen monipuolisen, lapsen yksilöllisten taipumusten mukaisen, kehittävän kasvuympäristön.

Miten lapsen osallisuus näkyy kotiopetuksessa?

Osallisuus koostuu eri osatekijöistä, kuten oikeudesta saada tietoa itseä koskevista suunnitelmista, päätöksistä, ratkaisuista, toimenpiteistä ja niiden perusteluista sekä mahdollisuuksista ilmaista mielipiteensä ja vaikuttaa näihin asioihin. Kotikoulussa vastuu lapsen oppimisesta on yksin vanhemmilla. He voivat resurssiensa puitteissa muokata oppimisympäristöä, tavoitteita ja opintoihin liittyvää toimintaa yhdessä lapsen kanssa, lapsen kehitystaso huomioiden. Kotiopetus tarkoittaa hyvin usein lapsen aktiivista osallistumista oppimisprosessin suunnitteluun. Aktiivinen osallisuus ja joustava arjen suunnittelu mahdollistavat tuloksellisen kotikoulutien.

Oppiiko kotikoulussa ”olemaan”?

Kotiopetuksessa lapsi osallistuu arkeen määrittäen, toteuttaen ja arvioiden häntä koskevia päätöksiä. Kotiopetuksessa lapsen osallisuus on juuri siinä tärkeimmässä yhteisössä, jossa arki ja kasvu tapahtuvat ja josta itsenäistyminen ja irtiotto ajallaan tapahtuu. Yhteisöllisyys ja osallistuminen asioiden käsittelyyn tukevat kasvua ja identiteetin kehittymistä. Kotioppijan elinpiiri ei rajoitu perheeseen. Suomen Kotikouluyhdistys ry:n kokemuksen mukaan kotikoululaiset osallistuvat usein erilaisiin vertaisryhmiin. Harrastusten kautta ja kavereiden kanssa pääsee osalliseksi erilaisissa yhteisöissä. Kotioppijalla itseluottamus ja voima kasvaa yksilönä kumpuavat aidosta osallisuudesta arjessa, minkä ansiosta lapsi kasvaa yhteiskunnassa aktiiviseksi toimijaksi.

Miksi kotikouluun?

Yhä useampi vanhempi haluaa tarjota lapselleen samaa, mitä esimerkiksi etätyö mahdollistaa aikuiselle. Työelämän muutokset, tietotekniikan kehittyminen ja joustavat ratkaisut mahdollistavat aiempaa useamman aikuisen työskentelyn etätyönä. Monilla työpaikolla on käytössä liukuvat työajat tai työaikapankit, joiden kautta aikuinen pääsee osallistumaan oman arkensa suunnitteluun. Kun oppiminen ja opetuksen saaminen eivät enää pitkään aikaan ole olleet sidoksissa koulunpenkillä istumiseen (mm. e-kirjat, opetusvideot, etäopetusmahdollisuudet), yhä useampi vanhempi haluaa tarjota myös lapselleen mahdollisuuden osallistua arkeen. Kun lapsi otetaan mukaan keskusteluun ja päätöksentekoon oman oppimispolun suunnittelussa, osallisuus konkretisoituu osallistumiseksi. Vuorovaikutus on merkittävä osa prosessia, jossa osallisuus muuttuu osallistumiseksi.

Vastustavatko kotikouluperheet koulua?

Kotikouluperheet eivät vastusta koulua. Suomalainen peruskoulu on menestys ja jopa arvokas vientituote. Kuitenkin kotikouluperheen valinnan taustalla on usein huoli lapsen oppimisesta. Kaikesta hyvästä ja korkeasti koulutetuista opettajista huolimatta maamme koululaitos ei enää takaa kultaista tulevaisuutta tai kelvollista osaamista. Elämme todellisuudessa, jossa joka kahdeksas peruskoulunsa päättävä poika ei osaa lukea riittävästi selviytyäkseen jatko-opinnoista: todellisuudessa, jossa lasten oppimistulokset ovat laskeneet koko 2000-luvun ajan, kuten Lapsiasiavaltuutettu kertoo raportissaan (YLE Uutiset 2015).

Kotiopetus jakaa mielipiteitä, ja siihen liittyy paljon ennakkoluuloja. Kotiopetus kuitenkin kiinnostaa yhä laajemmin ja saa osakseen yhä enenevässä määrin hyväksyntää. Ymmärtävää suhtautumista löytyy usein myös koulumaailman arjessa työskenteleviltä. Uuden opetussuunnitelman arvot ja oppimiskäsitys soveltuvat hyvin ja luontevasti kotipetukseen, minkä moni kotikouluperhe on jo ehtinyt huomata kotioppijansa kohdalla.

Kotikouluperheissä lapsen osallisuus on läsnä ja toteutuu arjessa, ei juhlapuheissa ja korulauseissa.

Hyvää Lapsen oikeuksien viikkoa 2018!

Suomen Kotikouluyhdistys ry / Hallitus

 

Lähde:

Yle Uutiset. 2015. Lapsiasiavaltuutettu: Joka kahdeksas poika ei osaa lukea riittävän hyvin. Politiikka 27.3.2015. Luettu 19.11.2018. https://yle.fi/uutiset/3-7894650?fbclid=IwAR19DoF6gtk9r1SB8X9bKKXqG7fwUyJIqtAGHjpb6dQP6hISOc2T0nFI5zU

Kotioppijan seuranta –kysely ajalla 21.10.-15.11.2018

Suomen lainsäädäntöön perustuvaa oppivelvollisuutta suoritetaan kotikouluperheissä eri puolella Suomea, mutta myös ulkomailla, jonne perhe on voinut muuttaa väliaikaisesti esimerkiksi vanhemman työn vuoksi. Osa kotioppijoista on ollut kotikoulussa oppivelvollisuuden alkamisesta lähtien, osalla on kokemusta sekä kotona että koulussa oppimisesta.

Kotikouluperheet päätyvät eri syistä valitsemaan alusta lähtien kotioppimisen tai ottamaan lapsensa tai nuorensa pois koulun kirjoilta. Kotioppijoiden huoltajat kantavat itse vastuun siitä, että oppivelvollisuus tulee ajallaan suoritetuksi. Oli syynä koulukiusaaminen, sisäilmaongelmat, opetusjärjestelyt, uskonnolliset, ideologiset, terveydelliset tms. tekijät, kyse merkittävästä taloudellisesta sekä ajallisesta panostuksesta erinäisine satsauksineen ja järjestelyineen. Kotikouluun siirtyminen on monen perheen ja kotioppijan näkökulmasta myös iso muutos. (mm. Nygård 2017; SuKo 2018.)

Kotioppijan edistymistä oppivelvollisuuteen sisältyvissä aineissa seurataan sekä kodin että viranomaistahon toimesta, jota edustaa valvonnasta vastaavan koulun nimeämä tutkiva opettaja. Vuoden 2017 tilastojen¹ valossa nelisen sataa kotioppijaa eli kotikoululaista tapaa kuluvan lukuvuoden aikana vähintään kerran oppivelvollisuuden edistymisen seurantaa varten nimetyn tutkivan opettajan. Luokka-asteesta ja paikkakunnasta riippuen kotioppijalla voi olla yksi tai useampi tutkiva opettaja luku-, taito- ja taideaineita varten.

Lähtökohtaisesti seurannan ja tapaamisten tulisi tapahtua yhteistyössä ja keskustellen kodin kanssa, kotioppijaa kunnioittavasti, kannustavasti ja tarkoituksenmukaisesti voimassa olevan valtakunnallisen opetussuunnitelman puitteissa (mm. OPH 2018; SuKo 2018). Monessa tapauksessa kotioppijalla on ilo saada ammattitaitoinen, kannustava ja rakentavalla tavalla seurantaa toteuttava tutkiva opettaja, ja keskusteluyhteys sekä vuorovaikutus kodin kanssa on hyvä. Toisessa ääripäässä kotioppijaa testataan kokeilla, joita teetätetään koko vuoden oppimääristä kerralla ja jotka perustuvat eri kirjoihin, joita kotikoulussa on käytetty. Palaute on lannistavaa ja epäreilua, ja suorituksia verrataan koululuokissa opiskeleviin oppilaisiin.

Suomen Kotikouluyhdistys ry:n keskeisiä tavoitteita on jakaa kotikoulutietoutta ja edistää sekä yhtenäistää hyviä käytäntöjä muun muassa oppivelvollisuuden edistymisen seurantaan liittyvissä asioissa. Mitä sitten ovat hyvät käytännöt ja mielekkäät tarkoituksenmukaiset toteutustavat seurannassa ja tutkivan opettajan tapaamisissa? Entä mikä on vähemmän mielekästä ja toimivaa, ja miksi? Johtuvatko sekalaiset käytännöt siitä, että valvonnasta vastaavassa päässä tietoa ja kokemusta kotikoulusta on vähän, jos lainkaan? Sekoitetaanko vanhempien vastuulla oleva kotikouluttaminen koulun järjestämään kotona tapahtuvaan koulunkäyntiin, ja siksi toimitaan tietyllä tavalla?

Yhdistys kartoittaa tätä maastoa kotikouluperheille ja oppivelvollisuuden suorittaneille entisille kotioppijoille suunnatulla Kotioppijan seuranta -kyselyllä, jonka tulokset julkaistaan nettisivuillamme marraskuun lopussa 2018. Lisäksi yhdistys tulee järjestämään myöhemmin oman kyselyn tutkiville opettajille.

Kotioppijan seuranta -kyselyyn vastataan nimettömänä. Kysely on kahdessa eri osiossa, joista ensimmäinen on nykyisten ja entisten kotioppijoiden huoltajille ja toinen oppivelvollisuuden suorittaneille entisille kotioppijoille. Kyselyyn pääsee käsiksi oheisista linkeistä. Vastausaika päättyy 15.11.2018.

¹Tilastokeskuksen antamien tietojen mukaan vuonna 2017 Suomessa oli kotikoululaisia virallisesti 378, josta tyttöjä 175.

 

Lähteet

Nygård, L. 2017. Kotikoulu tarjoaa turvallisuutta ja rauhaa, vaikka kaverit voivat joskus olla ”sikaraivostuttavia”. Maaseudun tulevaisuus. Ihmiset ja kulttuuri 29.4.2017. Luettu 12.10.2018. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/kotikoulu-tarjoaa-turvallisuutta-ja-rauhaa-vaikka-kaverit-voivat-joskus-olla-sikaraivostuttavia-1.186661

OPH. 2018. Säädökset ja ohjeet. Kotiopetus. Luettu 12.10.2018. https://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/perusopetuksen_jarjestaminen/kotiopetus

SuKo. 2018. Kotikoulun ABC. Suomen Kotikouluyhdistys ry. Luettu 12.10.2018. https://www.suomenkotikouluyhdistys.fi/wp-content/uploads/2018/06/SuKo-esite.pdf