Kotioppija – eristetty kummajainen?
Kotikoulu on Suomessa laillinen tapa suorittaa oppivelvollisuus. Kansainvälisistä, kotikoulua puoltavista tutkimuksista huolimatta, kotikoulua on Suomessa kritisoitu. Erityiseksi huolenaiheeksi ovat nousseet kotioppijoiden sosiaaliset taidot.
Sosiaalisiin taitoihin kuuluu sanallisen kommunikaation lisäksi joukko eleitä, joiden avulla ilmaistaan mielipiteitä ja välitetään tunteita. Hyvät sosiaaliset taidot ehkäisevät ristiriitatilanteita ja luovat edellytykset yksilöiden väliselle yhteistyölle ja positiiviselle vuorovaikutukselle. Nämä taidot kehittyvät arkisissa vuorovaikutustilanteissa.
Tutkitusti taitavia
Vuonna 2017 oppivelvollisuuttaan suoritti kotikoululaisena 378 lasta. Koulu- ja sosiaaliviranomaisten huoli kotioppijoista kiteytyy erityisesti lapsen sosiaalisten taitojen ympärille. Kotona lastaan kouluttavat joutuvat usein perustelemaan valintaansa ihmisille, jotka ovat huolissaan lapsen yhteiskuntakelpoisuudesta. Tämä siitäkin huolimatta, että useat kansainväliset tutkimukset todistavat kotioppijoiden sosiaalisten taitojen olevan vähintään yhtä hyvät, jopa paremmat, kuin koululaisten.
Tunnistaisitko kotioppijan? (Kuva: Revolution Fight)
Nykyään perheterapeuttina työskentelevä Larry E. Shyers (Ph.D.) vertaili väitöskirjassaan Comparison of Social Adjustment Between Home and Traditionally Schooled Students (Floridan yliopisto, 1992) kotioppijoiden ja koululaisten sosiaalisia taitoja. Eroja koululaisten ja kotioppijoiden välillä ei löytynyt. Samana vuonna Thomas C. Smedleyn (Ph.D.) Virginiassa tekemän tutkimuksen Socialization of Home School Children mukaan koululaiset sosiaalistetaan väliaikaisesti vain vertaisryhmää, ei loppuelämää varten. Kotioppijoita ohjataan tavoitteena kasvattaa lapsesta vastuuntuntoinen ja tunne-elämältään tasapainoinen, muut huomioon ottava aikuinen. Myöhemmät kotioppijoita koskevat tutkimukset ovat antaneet samankaltaisia tuloksia.
Kotioppijalla on aikaa
Lapset ja nuoret viettävät merkittävän osan arjestaan koulussa. Espoolaisten kotioppijoiden vanhemmille vuonna 2017 suoritetun kyselyn mukaan kotioppijoilla menee keskimäärin kaksi tuntia päivässä kirjallisiin tehtäviin. Käytetty aika riippuu opiskelutavasta ja kotioppijan iästä. Kotioppijat voivat myös ajoittaa unensa ja sen määrän yksilöllisen tarpeensa mukaisesti. Tämä merkitsee sitä, että kotona opiskelevilla lapsilla on aikaa harrastaa monipuolisesti. He myös jaksavat osallistua harrastuksiin ja kodin ulkopuoliseen toimintaan koululaisia paremmin.
Osallistuminen opettaa
Osallisuus kehittyy vain osallistumalla. Se opettaa toimimaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ottamaan paikan yhteisön jäsenenä sekä kantamaan vastuuta omista teoista. Koulussa lapsille tarjotaan mahdollisuudet osallisuuteen ja toimijuuteen vain koulun rajoittamissa puitteissa, mutta kotioppijoilla mahdollisuuksia on lähes rajattomasti.
Keskeinen ero on kotioppijan mahdollisuus toimia paitsi vertaisryhmissä myös ylisukupolvisissa suhteissa. Heillä on usein valtava tiedonhalu, joka ei rajoitu oppikirjojen sisältöihin, sekä kouluaineiden oppisisältöjä laajemmat tiedot yksittäisistä aiheista. Sen vuoksi he kykenevät seurustelemaan luonnollisesti ja muodostamaan merkityksellisiä ja kestäviä ystävyyssuhteita kaikenikäisiin. Heidän ystäväpiirinsä koostuukin usein eri-ikäisistä ihmisistä, sillä he hakeutuvat ensisijaisesti ajatuksiltaan samankaltaisten, eivät ainoastaan ikäistensä, joukkoon.
Ystävyys ei katso ikää (Kuva: Juha Hartman)
Osallistujasta toimijaksi
Toiminnallisella osallisuudella on keskeinen sija lasten ja nuorten elämässä. Kotioppija kasvaa luonnollisesti aktiiviseksi sosiaaliseksi toimijaksi, kun hänet osallistetaan mukaan tavallisiin, mutta merkityksellisiin, arjen tilanteisiin, ja häntä kannustetaan itsenäiseen, aloitteelliseen toimijuuteen. Kaikilla vanhemmilla ei kuitenkaan ole halua tai valmiuksia tarjota lapsen oppimisen kannalta optimaalista oppimisympäristöä, sillä lapsen opettaminen kotona vaatii sitoutumista, paneutumista sekä vastuun tiedostamista ja ottamista.
Monille kotikouluttaville vanhemmille on erityisen tärkeää olla osa lastensa elämää, kasvua ja kehitystä. He ovat valmiita kantamaan vastuun lapsen kokonaisvaltaisesta kasvatuksesta ja panostavat tähän. Tähän vastuuseen kuuluu lasten sosiaalisten taitojen kehittymisestä huolehtiminen. Kun kotikoulua toteutetaan vastuullisesti, vain ennakkoluulot ja yhteiskunnan asettamat keinotekoiset rajoitteet voivat estää sen, että kotioppijasta kasvaa itsenäinen ja oma-aloitteinen, osallistuva ja aktiivinen yhteiskunnallinen toimija.