Edistymisen arviointia vai tietojen ja taitojen arvottamista?
Perusopetuslain mukaan oppivelvollisen asuinkunnan velvollisuus on valvoa kotioppijan edistymistä (Perusopetuslaki 628/1998). Seuranta tapahtuu suhteessa perusopetuksen oppimäärään kuuluvien oppiaineiden tavoitteisiin.
Tällä hetkellä Suomessa ei ole käytössä yhtenäistä valtakunnallista seurantamenetelmää, vaan kotioppijoiden oppimisen edistymisen seurannasta päätetään kunnissa. Tavallisesti kunta nimeää koti-oppijalle tutkivan opettajan, joka selvittää ja arvioi oppivelvollisen oppimisen edistymistä ja jonka kanssa sovitaan seurannan käytännön järjestelyistä. Yleensä valvontatilaisuuksia järjestetään kerran tai kahdesti vuodessa.
Seurannan tarkoitus
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 määrittelee arvioinnin ensisijaiseksi tehtäväksi oppilaiden opiskelun ohjauksen ja kannustamisen, jonka avulla oppilas voi muodostaa realistisen käsityksen itsestään oppijana. Perusopetuslain mukaan kotioppi-joiden edistymistä valvotaan eikä oppimisen tuloksia arvioida arvottamalla tai arvostelemalla. Seurannan ensisijaisena tehtävänä on valvoa, että kotioppija edistyy opinnoissaan. Edistymisen seurannan tärkeänä tehtävänä voidaan myös pitää kotioppijan kannustamista oppimiseen sekä metakognitiotaitojen kehittymistä kehittävän arvioinnin ja rakentavan palautteen saamisen avulla.
Itä-Suomen yliopiston kasvatustieteen professori Päivi Atjonen on tutkinut motivoivan, ohjaavan ja kehittävän arvioinnin merkitystä oppimiselle. Motivoivalla ja ohjaavalla arviointitavalla on tärkeä merkitys laadukkaan opetuksen ja oppimisen kannalta. Rakentavan palautteen saaminen kannustaa oppilasta aktiivisuuteen, ja oman edistymisen havaitseminen on motivoivaa. (Atjonen 2005; Ihme 2009.) Kotiopetuksessa motivoiva ja ohjaava arviointi antaa myös opettavalle vanhemmalle tärkeää tietoa opetuksen tueksi.
Kehittävän arvioinnin keinoin voidaan kehittää oppijan itsearviointi-taitoja. Se perustuu kaikkia osapuolia hyödyttävään ja opettavaan keskusteluun arvioitavasta aiheesta. Kehittävä arviointi on lasten kannalta tärkeää, oppimista edistävää ja oppimiseen innostavaa, kannustavaa arviointia. Se ei ole tietojen ja taitojen arviointia, joka helposti typistyy numeroon ja kokeisiin. (Atjonen 2013, 2015, 2016; Ihme 2009.)
Seurantamenetelmät
Kotioppijan ei tarvitse seurata asuinkunnan tai lähikoulun opetussuunnitelmaa, ja opiskelu voi tapahtua täysin koulujen luokka-asteista riippumattomasti. Kotioppija voi laatia oman henkilökohtaisen opetussuunnitelmansa, joka perustuu kulloinkin voimassaolevaan valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan. Hyvin laadittu henkilökohtainen opetussuunnitelma auttaa oppijaa ja opettajaa arvioimaan edistymistä.
Alakouluikäisen kohdalla edistymistä seurataan useimmiten portfolion ja kehittävän arviointikeskustelun avulla. Espoolaisten kotioppijoiden vanhemmille ja tutkiville opettajille vuonna 2017 suoritetun kyselyn mukaan sekä kotioppijaperheet että tutkivat opettajat pitivät keskustelua ja portfoliota tarkoituksenmukaisina ja toisiaan täydentävinä hyvinä käytänteinä, joiden avulla opettajan on helppo seurata oppijan edistymistä ja siten suoriutua valvontatehtä-västään ja oppija kykenee itse esittelemään tutkivalle opettajalle edistymistään todenmukaisesti. (Hartman 2017.)
Yläkouluikäisen kohdalla portfolion ja keskustelujen lisäksi käytetään usein erilaisia näyttöjä erityisesti taito- ja taideaineissa. Näyttötilanteita voidaan järjestää myös luokkahuoneen ulkopuo-lella, kuten urheilukentällä tai luonnossa. Näyttötilanteessa tutkiva opettaja voi havainnoida suorituksen sujuvuutta, oppijan omatoimi-suutta, käytettyjen välineiden tuntemusta ja käyttöä, ongelmanrat-kaisukykyä ja arvoida lopputulosta (esim. tekninen työ). Esitelmät auttavat opettajaa arviomaan todenmukaisesti kotioppijan edisty-mistä tai tarvittaessa myös tietoja ja taitoja päättötodistusta varten (esim. biologia ja maantieto).
Vapaamuotoinen arviointikeskustelu on hyödyllinen, portfoliota täydentävä tapa seurata oppijan edistymistä. Keskustelun aikana tutkiva opettaja kiinnittää huomiota mm. tapaan, jolla lapsi esittelee oppimaansa, hänen kykyynsä kertoa opinnoistaan ja hänen kiinnos-tukseensa oppimiseen. Keskustelun avulla tilanteesta kyetään luomaan miellyttävä ja rento, jolloin lapsen todellista edistymistä on helpompi seurata.
Mikäli käytössä olisi kerran vuodessa suoritettavat kirjalliset kokeet tai suulliset kuulustelut, muistettavan tiedon määrä yhdistettynä koetilanteen aiheuttamaan stressiin todennäköisesti kuormittaisi lasta siinä määrin, että se saattaisi vaikuttaa suorituksiin. Kokeet pitäisi myös yksilöidä jokaisen kotioppijan henkilökohtaista opetus-suunnitelmaa vastaavaksi, jotta ne vastaisivat niitä oppisisältöjä, joita vuoden aikana on opiskeltu. Siten oppimisen seurantamene-telmänä kirjallista koetta tai suullista kuulustelua ei yleensä voida pitää tarkoituksenmukaisena, sillä oppimisen edistymisen seurannan tavoitteena ei ole kotioppijan tietojen määrän arviointi tai arvostelu eikä numeroarviointi.
Koko vuoden kokeet kerralla?
Portfolio oppimisen apuna ja seurannan välineenä
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa korostetaan oppijan itsearvioinnin ja itseohjautuvuuden merkitystä sekä roolia tiedonrakentajana. Merkittävimpänä opetuksen laadun kriteerinä pidetään oppilaan monipuolista inhimillistä kasvua. Taitava oppija on tietoinen omasta oppimisestaan ja sen edistämisen mahdollisuuksista.
Portfoliotöistä tutkiva opettaja havainnoi tehtyjen töiden huolelli-suutta, monipuolisia työtapoja sekä oppisisältöjä. Kotioppijan kannattaa osallistua oman portfolionsa kokoamiseen, sillä on tärkeää, että hän osaa itse kertoa edistymisestään: mikä on helppoa ja mielekästä, mikä vaikeaa tai vähemmän kiinnostavaa, miten hän oppii mielestään parhaiten, miten vaikeuksia on voitettu, millaisia onnistumisen kokemuksia hän on saanut.
Oppijan tulisi havainnoida oppimistaan suhteessa tavoitteisiin, jotka ohjaavat oppijan tiedon hankintaa ja sisällön valintaa. Hänen olisi kyettävä muokkaamaan opiskelumenetelmiään saavutettujen sekä saavuttamattomien tavoitteiden mukaan ja asettamaan itselleen uusia tavoitteita. Omien taitojen tiedostaminen palautteen kautta on merkityksellistä myös oppimistulosten kannalta.
Selkeästi seurattavaksi koottu portfolio helpottaa tutkivan opetta-jan työtä. Useat ovat kokeneet toimivaksi sähköisen portfolion (blogi tai kotisivu), jota opettaja pystyy helposti seuraamaan reaaliaikai-sesti omilla tunnuksillaan. Sähköistä portfoliota kannattaa päivittää säännöllisesti. Erityisistä tapahtumista, kuten opintoretkistä, voi tehdä omat päivityksensä. Mukaan on hyvä liittää oppimista ja opiskelua havainnollistavia kuvia, videoita ja tarinoita tavoitteista, onnistumisista ja epäonnistumisista sekä oppimiskokemuksesta.
Kotioppijan kannattaa itse osallistua oman
portfolionsa kokoamiseen
Seloste vai todistus?
Tutkiva opettaja toimittaa kunnalle ja oppivelvollisen huoltajalle kirjallisen selosteen oppivelvollisuuden edistymisestä. Selosteessa ei arvoteta kotioppijan tietoja ja taitoja numeroarvosanoin eikä se ole todistus.
Mikäli oppivelvollinen tai hänen huoltajansa haluaa todistuksen opintosuorituksista, on oppivelvollisen osallistuttava erityiseen tutkintoon (Perusopetuslaki 628/1998). Tutkinnon voi suorittaa tietyn oppiaineen oppimäärästä, tietyn vuosiluokan oppimäärästä tai koko perusopetuksen oppimäärästä, jolloin tutkinto vastaa perusopetuksen päättötodistusta (Perusopetusasetus 852/1998).
Yläkouluikäisten lasten kohdalla voidaan päättöarvioinnin tenttien kohdalla numeroarviointia pitää perusteltuna, mikäli tavoitteena on päättötodistuksessa käytettävä arvosana. Monipuoliset, useita eri menetelmiä yhdistelevä seurantatapa on tarpeen, jotta tutkiva opettaja kykenee antamaan numeroarvosanan päättötodistusta varten. Perusopetuksen päättötodistus ei kuitenkaan ole edellytys jatko-opinnoille, vaan oppivelvollisuuden suorittanut voi hakea jatko-opintoihin myös yhteishaun ulkopuolella.
Päättötodistus ei ole edellytys jatko-opinnoille
Lähteet:
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Oppimisen arviointi. https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/perusopetus/419550/tekstikappale/429583
Perusopetuslaki
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980852
Atjonen, P. (2005) Arviointi opetuksen ja oppimisen tueksi. Teoksessa H. K. Lyytinen & A. Räisänen (toim.) Kehittämissuuntaa arvioinnista. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 6, 143–152.
Atjonen, P. (2013) Arviointi antaa positiivista potkua oppimiselle. (Haastattelu).
Atjonen, P. (2015) Kehittävä arviointi kasvatusalalla. Joensuu: Kirjokansi.
Atjonen, P. (2016) Kehittävä arviointi. Vahvuusperustainen näkökulma oppimisen aikaiseen arviointiin. (Luento).
Hartman, J. (2017) ”Case Espoo” Kotikoululaisten oppimisen edistymisen arviointi- ja valvontamenetelmät Espoossa. Opinnäytetyö. Turun yliopisto.
Ihme, I. (2009) Arviointi työvälineenä. Lasten ja nuorten kasvun tukeminen. Jyväskylä: PS-kustannus.