Ilta-Sanomien tänään julkaisemassa jutussa Supon erikoistutkija Anna Santaholmaa siteerattiin näin:

”Supon Santaholma näkee trendin taustalla kolme keskeistä syytä:

1. Osa vanhemmista ei halua laittaa erityislastaan kouluun, koska pelkää, ettei esimerkiksi lapsen erityistarpeita huomioida riittävästi.

2. Vanhemmat uskovat salaliittoteorioihin, ja heidän mielestään koulussa opetetaan vääristeltyä propagandaa.

3. Uskonnollisilla yhteisöillä on tiukat omat opetukset, jotka saattavat olla ristiriidassa koulussa opetettujen asioiden kanssa.

– Kaikissa kotiopetuskouluissa ei levitetä radikaalia ideologiaa, joka vaarantaa kansallista turvallisuutta, mutta usein kotikoulujen taustalla on aatteellista tai uskonnollista opetusta, Santaholma sanoo.”

Kiinnostaisi tietää, millä tavalla saatuun tietoon nämä väitteet (etenkin toisen ja kolmannen kohdan osalta) perustuvat, sillä viranomaiset eivät kerää kotioppijoiden vanhemmilta kotiopetuksen taustalla olevia syitä. Suomen Kotikouluyhdistyksen tekemän kyselyn perusteella saadut vastaukset eivät tue näitä Santaholman väitteitä, vaan kyselyn perusteella yleisimmät syyt kotiopetukselle ovat lapsen henkisen hyvinvoinnin ja oppimisen tukeminen. Vajaa neljännes vastanneista ilmoitti aatteelliset syyt YHDEKSI SYYKSI MUIDEN SYIDEN OHELLA. Aatteellisiksi syiksi mainittiin yleisimmin perhesuhteiden tärkeys, halu ottaa vastuu oman lapsensa kasvatuksesta ja vapaus. Vain muutama mainitsi yhtenä osasyynä oman uskontonsa tai omien arvojensa poikkeamisen peruskoulun arvoista. Perhesuhteiden vaaliminen ja halu kantaa vastuuta omista lapsista tuskin ovat kovin vaarallisia aatteita, etenkin kun nykyaikana merkittävä hyvinvoinnin uhka on se, ettei lapsilla ole läsnäolevia aikuisia. Oman uskonnon vaaliminenkaan ei automaattisesti kerro mistään ääriajattelusta.

Ensimmäinen Santaholman väite on siltä osin oikein, että neurovähemmistön lapsia on kotioppijoista yli kolmannes. Näiden kohdalla kotiopetusvalinta ei kuitenkaan perustu oletuksiin, vaan ihan aitoon kokemukseen tuen puutteesta, syrjäytymisestä ja lasten hyvinvoinnin romahtamisesta peruskoulussa, ja toisaalta taas hyvinvoinnin lisääntymisestä, oppimistulosten paranemisesta ja voimavarojen riittämisestä sosiaalisiin suhteisiin kotipetukseen siirryttyä.

Erityisen kummallinen on väite, että salaliittoteorioihin uskominen olisi keskeinen syy kotiopetukselle. Tällaista ilmiötähän on kyllä yhteiskunnassa yleisesti nähtävillä ja kotiopettajienkin joukko on voi siksi varmasti osua muutama. Meidän tietojemme ja havaintojemme mukaan tämän suuntainen ajattelu on kuitenkin hyvin harvinaista kotiopettajien joukossa, joten tällaiset väitteet ovat harhaanjohtavia ja leimaavia.

Jäi myös epäselväksi, viitataanko uskonnollisten yhteisöjen antamalla opetuksella Supon niin kutsumiin ”kotiopetuskouluihin” vai yksittäisiin uskonnollisiin perheisiin. Oli kummin vain, niin kotiopetuksessa huoltaja on velvollinen huolehtimaan, että lapselle opetetaan valtakunnallisen opetussuunnitelman määrittelemät sisällöt. Kunta on velvollinen valvomaan, että tämä toteutuu. Se, mitä lapselle oppivelvollisuuden vaatimien sisältöjen lisäksi saatetaan opettaa on sitten jo toinen asia, mikä koskee yhtä lailla myös peruskoulussa opiskelevia.

On myös hyvä muistaa, että kotiopetuksessa oppivelvollisuuttaan suorittavia lapsia on Suomessa vajaa tuhat. Puhutaan siis todella pienestä määrästä lapsia, ja näiden joukossa vielä marginaalisemmasta joukosta (Yksittäisistä, vai joistakin kymmenistä? Kukaan ei ole pystynyt näitä lukuja kertomaan.), joiden kohdalla kotiopetuksen säädelty valvonta on jostain syystä epäonnistunut.

Alla linkki kyselyraporttiin, jossa kotiopetuksen taustalla olevien syiden lisäksi myös kokemuksia kotiopetuksen vaikutuksesta lapsen hyvinvointiin, oppimiseen ja sosiaalisiin suhteisiin.

14.3.2026

Suomen Kotikouluyhdistys SuKo ry:n hallitus

Viime päivinä kotiopetus on noussut julkiseen keskusteluun huolien vuoksi. Julkisuudessa on viitattu erityisesti Suojelupoliisin arvioihin, joissa huoli kotiopetuksesta liittyy mahdolliseen ääri-ideologiseen vaikuttamiseen, kuten radikaali-islamistiseen opetukseen tai ulkomaisten toimijoiden vaikutukseen.

On tärkeää todeta, että nämä huolenaiheet eivät koske tavallisia kotiopetusperheitä. Julkisessa keskustelussa tulisi tehdä selkeä ero turvallisuushuoliin liittyvien yksittäisten ilmiöiden ja tavallisen kotiopetuksen välillä.

Tietojemme mukaan valtaosa kotiopetuksessa olevista lapsista kuuluu tavallisiin perheisiin. Perheet päätyvät kotiopetukseen monista eri syistä. Näitä voivat olla esimerkiksi koulukiusaaminen, lapsen erityiset oppimistarpeet, terveydelliset syyt, koulun kuormittavuus, perheen elämäntilanne tai pedagogiset valinnat. Monille perheille kotiopetus tarjoaa mahdollisuuden järjestää oppiminen lapsen yksilölliset tarpeet huomioivalla tavalla.

Suojelupoliisin raportissa on nostettu esiin myös huoli siitä, että kotiopetus voisi yleistyessään lisätä väestöryhmien eriytymistä. On kuitenkin tärkeää huomioida, että sosiaalinen vuorovaikutus ei rajoitu pelkästään kouluun. Monet kotiopetuksessa olevat lapset osallistuvat aktiivisesti harrastuksiin, kerhoihin, retkiin ja yhteisöllisiin tapahtumiin, joissa he ovat vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa.

Lisäksi on hyvä huomata, että sosiaalisen median ja väkivaltaisten sisältöjen vaikutukset koskettavat kaikkia lapsia ja nuoria riippumatta siitä, käyvätkö he koulua vai opiskelevatko kotiopetuksessa. Tiedossamme on myös kotiopetusperheitä, joissa lapsilla ei ole omaa puhelinta tai sosiaalisen median käyttöä lainkaan. Samalla on yleistä, että lapset kohtaavat erilaisia sisältöjä ja vaikutteita vertaissuhteiden kautta, kodin ja koulun ulkopuolella.

Suomessa ei ole koulupakkoa, vaan oppivelvollisuus. Tämä tarkoittaa, että oppivelvollisuus voidaan suorittaa myös kotiopetuksessa. Kotiopetus on laillinen ja pitkään käytössä ollut vaihtoehto suomalaisessa koulutusjärjestelmässä.

Kotiopetus ei tarkoita valvonnan puutetta tai “vapaata seikkailua”. Suomessa kotiopetuksessa noudatetaan valtakunnallista opetussuunnitelmaa, ja lapsen oppivelvollisuus tulee suorittaa sen mukaisesti. Kunnan tutkiva opettaja seuraa opetuksen toteutumista, esimerkiksi käymällä läpi oppimateriaaleja ja järjestämällä tarvittaessa seurantatilaisuuksia. Kotiopetuksessa oppivelvollisuuttaan suorittavilla on myös yhtäläinen oikeus terveydenhuollon ja lastensuojelun palveluille, silloin kun niille lapsen hyvinvoinnin kannalta on tarvetta.

Keskustelussa on viitattu myös siihen, että kotiopetuksen rajoittamista tai jopa kieltämistä tulisi selvittää Suomessa. Esimerkiksi kansanedustaja Hanna Sarkkinen on esittänyt tällaisen selvityksen mahdollisuutta. Perusteluina on mainittu muun muassa radikalisoitumisen riski sekä mahdollinen yhteiskunnallinen eriytyminen.

Pidämme tärkeänä, että kotiopetusta koskeva keskustelu perustuu faktoihin ja huomioi kotiopetusperheiden todellisen moninaisuuden. Yksittäisiin huolenaiheisiin liittyviä ilmiöitä ei tulisi yleistää koskemaan kaikkia kotiopetusperheitä. Yksittäisiin turvallisuushuoliin perustuva keskustelu ei saisi johtaa siihen, että toimiva ja laillinen oppivelvollisuuden suorittamisen muoto asetetaan kyseenalaiseksi kaikkien perheiden osalta.

Tavoitteenamme on selventää kotiopetusta koskevia virheellisiä tai vääristyneitä käsityksiä ja tarvittaessa oikaista niitä asianomaisille tahoille. Samalla toivomme, että kaikki kotiopetusperheet, joita asia koskettaa, jakavat oman tarinansa. Näin voimme yhdessä rakentaa oikean, monipuolisen ja rehellisen kuvan kotiopetuksesta Suomessa.

11.3.2026

Suomen Kotikouluyhdistys SuKo ry:n hallitus