Kotioppijana kotikoulussa
Kotiopetuksessa lapsi ei ole koulun oppilas. Kotiopetuksessa lapsen oppivelvollisuudesta vastaavat huoltaja/huoltajat.
Usein julkisuudessa sekoitetaan kotikoulu (vir. kotiopetus) ja ns. erityiset opetusjärjestelyt. Näistä molemmista on käytetty julkisuudessa sanaa kotikoulu. Kotikoululla (homeschool) on kuitenkin maailmalla vakiintunut käsite tilanteeseen, jossa lapsi on kotiopetuksessa ja opetus ei ole sidottua mihinkään kouluun.
Kotiopetus ei ole Suomessa luvanvaraista. Mikäli lapsi halutaan opettaa kotiopetuksessa, asian päättävät lapsen huoltaja /huoltajat, jotka ilmoittavat asiasta kunnalle/kaupungille. Kotiopetukseen siirtyminen on ilmoitusasia.
Opetushallitus (OPH 2019) tiedottaa verkkosivuillaan asiasta seuraavasti: ”Oppivelvollisuuden suorittaminen muulla tavoin kuin koulussa ei edellytä lupaa viranomaisilta eli käytännössä kunnan opetustoimelta. Asiasta päättää huoltaja. Huoltajan ilmoitus koululle lapsen siirtymisestä kotiopetukseen riittää. Ilmoituksen jälkeen huoltaja on vastuussa siitä, että lapsi suorittaa oppivelvollisuuden. Jos huoltaja laiminlyö velvollisuutensa huolehtia lapsensa oppivelvollisuuden täyttymisestä, hänet voidaan tuomita sakkoon. Huoltaja vastaa lapsen opintojen järjestelyistä, kuten oppimateriaalien hankkimisesta ja varsinaisesta opiskelusta. Kunnalla ei ole velvollisuutta järjestää opetusta kotiopetuksessa olevalle lapselle.” Lain antama mahdollisuus muuhun tapaan merkitsee sitä, että Suomessa ei ole koulupakkoa vaan oppivelvollisuuden suorittaminen esimerkiksi kotona on mahdollista.
Kotikoululaisen opetuksen ei tarvitse olla sidottua minkään koulun opetussuunnitelmaan. Kotikoululaista voidaan toki opettaa pohjata koulun tai kunnan opetussuunnitelman mukaisesti, mutta velvoitetta siihen ei ole. Sen sijaan valtakunnallinen, viimeisimmän voimassaolevan, opetussuunnitelma ja siitä annetut määräykset sitovat kaikkia oppivelvollisia, ovat he sitten koulussa tai kotiopetuksessa. Mikäli huoltaja /huoltajat niin haluavat, voivat he tehdä kotioppijalle oman, valtakunnallista opetussuunnitelmaa, noudattavan opetussuunnitelman.
Kotiopetuksessa oleva ei ole oikeutettu koulukirjoihin tai muihin koulun etuihin. Kotioppijalle siis opetusmateriaalin hankkiminen jää oman kustannuksen ja harkinnan mukaisiksi. Oppikirjoja voi kuitenkin ostaa monesta paikasta ilman oppilaitosta. Myös kirjasto on usean kotikouluperheen ahkerassa käytössä. Kotiopetusperheiden keskusteluryhmistä saa paljon apua ja vinkkejä opetusmateriaalin käyttöön.
Kotiopetuksessa olevan lapsen oppimisen etenemistä seurataan kunnan tai kaupungin osoittaman ns. tutkivan opettajan toimesta. Usein ko. opettaja tapaa kotiopetuksessa olevan lapsen kerran tai pari lukuvuodessa ns. valvontatilaisuudessa, jossa lapsi saa esittää esim. projektejaan tai toteuttamiaan töitä. Moni kotikouluperhe tekee lapsen kanssa ns. portfoliota, jossa lapsen eteneminen tulee esiin, ja oppimisen seuranta helpottuu.
Kotiopetuksessa oleva lapsi saa oppimista seuraavalta taholta päätöksen vuosiluokan oppisisällön suorittamisesta. Perinteistä ns. todistusta ei anneta, ellei huoltaja halua lapsen peruskoulun suorittamisesta erikseen ns. erityistä tutkintoa.
Suomen Kotikouluyhdistys ry pyrkii vaikuttamaan siihen, että kotiopetuksessa olevien oppimisen seuranta on mahdollisimman tarkoituksenmukaista.
Esikoulussa kotona
Suomessa jokaisella lapsella on oikeus esiopetukseen ennen oppivelvollisuutta. Perusopetuslain 26 a§ mukaisesti oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuotena lapsi voi osallistua vuoden kestävän esiopetuksen sijaan muuhun esiopetuksen tavoitteet saavuttamaan toimintaan. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsi voi osallistua velvoittavaan esiopetukseen kotona eli kotiesikoulussa. Huoltaja vastaa itse kotiesiopetukseen liittyvistä järjestelyistä, materiaaleista ja niihin liittyvistä kustannuksista.
Kotiesikoulua suunnittelevalle tai toteuttavalle voi olla epäselvää, valvotaanko kotona annettavaa esiopetusta samaan tapaan, kuin kotioppijan oppivelvollisuuden edistymistä perusopetuksen osalta. Lapsen asuinkunnalla ei ole lakiin perustuvaa velvollisuutta valvoa kotona annettavaa esiopetusta, mutta mikään laki ei myöskään kiellä sitä. Joidenkin kuntien esiopetusta koskevissa materiaaleissa viitataan hallituksen esitykseen (HE 135/2014) ja mainitaan, että: ”Virallisen esiopetusjärjestelmän ulkopuolella annettava esiopetus katsotaan perusopetuksen tavoin kotiopetusta vastaavaksi”. Maininta voi löytyä esimerkiksi kunnan esiopetusta käsitteleviltä nettisivuilta tai Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 paikallisesti päätetyistä asioista.
Suomessa on vuoden 2019 tilastojen mukaan 311 kuntaa, joista 107 käyttää nimitystä kaupunki (Kuntaliitto 2019). Koska lakivelvoitteista valvontaa ei ole, kotiesikoulua harkitsevan huoltajan kannattaa itse selvittää etukäteen, onko lapsen asuinkunnalla valvontaan/seurantaan liittyviä käytäntöjä, mikäli lapsi saa esiopetusta virallisen opetusjärjestelmän ulkopuolella. Huoltajan tulee huolehtia siitä, että kotiesiopetuksessa saavutetaan velvoittavalle esiopetukselle asetetut tavoitteet.
Suomen Kotikouluyhdistys ry suosittelee huoltajaa toteuttamaan lapsen opetuksen ja toiminnan suunnitelmallisesti hyödyntämällä Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteita 2014 sekä dokumentoimaan lapsen oppimista ja toimintaa kotiesikoulun aikana. Dokumentointia voi toteuttaa omalla tyylillä vapaamuotoisesti ja koostaa esiopetusvuodesta esimerkiksi perinteisen kansioportfolion tai sähköisen portfolion.
Lähteet:
Kuntaliitto. 2019. Kaupunkien ja kuntien lukumäärät ja väestötiedot. Luettu 5.5.2019. https://www.kuntaliitto.fi/tilastot-ja-julkaisut/kaupunkien-ja-kuntien-lukumaarat
OPH. 2019. Kotiopetus. Luettu/päivitetty 1.8.2019. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kotiopetus
Perusopetuslaki: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628