Suomen Kotikouluyhdistys SuKo haluaa kommentoida lapsiasiavaltuutetun sivulla julkaistua Opetus- ja kulttuuriministeriölle osoitettua aloitetta kotiopetuksesta. Aloitteessa korostetaan lapsen oikeuksien merkitystä, sosiaalisen kasvun turvaamista sekä valtion vastuuta perheiden tukemisessa resurssein ja verkostoin.

Arvostamme, että lapsen oikeudet ja yhdenvertaisuus nostetaan esiin. Kotiopetus on Suomessa pitkään ollut toimiva ja tunnustettu opetusmuoto, joka tukee monen lapsen oppimista ja hyvinvointia yksilöllisistä syistä.

Valtion tarjoama tuki kotiopetukseen on edelleen puutteellista. Opetuksen materiaalit ja koulukirjat eivät ole automaattisesti perheiden käytettävissä, mikä heikentää yhdenvertaisuutta verrattuna peruskoulussa opiskeleviin lapsiin. Konkreettinen tuki materiaalein ja verkostoja edistämällä auttaisi lapsen oikeuksien toteutumista tasapuolisesti kaikissa opetusmuodoissa. 

Kotiopetuksen seurannassa on kuntakohtaisia eroja, jolloin yhdenvertaisuus ei toteudu parhaalla mahdollisella tavalla. Epäkohtia on ilmennyt myös liittyen mahdollisuuteen suorittaa erityinen tutkinto. Olisi tärkeää, että oikeus erityisen tutkinnon suorittamiseen turvattaisiin, jotta lapsen etu ja yhdenvertainen pääsy jatko-opintoihin mahdollistuu. Myös toisen asteen opintojen suorittamista kotiopetuksessa olisi syytä tarkastella.

Kotiopetus tarjoaa mahdollisuuden joustaviin oppimismenetelmiin ja tavoitekokonaisuuksittain opiskeluun. Toisin kuin peruskoulussa, kotiopetuksessa opiskelevalla ei kuitenkaan ole tällä hetkellä mahdollisuutta yksilöllistettyihin oppimistavoitteisiin, vaan kaikkien kotiopetuksessa opiskelevien tulee opiskella yleisten tavoitteiden mukaisesti. SuKo toivoo, että oppimistavoitteiden yksilöllistämistä voitaisiin harkita myös kotiopetuksessa niiden lasten kohdalla, joilla on esimerkiksi kehitysvamma tai oppimisvaikeuksia. Erityisen tärkeää tämän oikeuden tarkastelu olisi erityisen tutkinnon suorittamisen osalta.

Kotiopetuksessa sosiaaliset suhteet rakentuvat harrastusten, vertaisryhmien ja arjen kohtaamisten kautta, ja ne tarjoavat lapsille merkityksellisen kasvualustan. Kotiopetuksessa oppivelvollisuuttaan suorittavien lasten osallisuutta ja sosiaalista verkostoitumista voitaisiin tukea esimerkiksi erilaisin harraste- , kulttuuri- ja liikuntasetelein, sekä tukien kotioppijoiden paikallistoimintoja. 

SuKo katsoo, että lapsen oikeuksien seuranta on tärkeää, ja kotiopetuksen seurannan tulisi olla tukea antavaa ja keskustelevaa perheiden kanssa, ei pelkkää muodollista hallintoa. On myös tärkeää, että seurantaa voidaan toteuttaa joustavasti lapsen yksilölliset tarpeet ja oppimistavat huomioiden.

Suomen kotikouluyhdistys on valmis osallistumaan selvitys- ja kehitystyöhön, jotta kotiopetuksen tulee kokonaisvaltaisesti kartoitetuksi ja lasten oikeudet huomioiduiksi.

19.3.2026

Suomen Kotikouluyhdistys SuKo ry:n hallitus

Lapsiasiavaltuutetun tekemä aloite Opetus- ja kulttuuriministeriölle: https://lapsiasia.fi/-/aloite-okm-kotiopetus

Ilta-Sanomien tänään julkaisemassa jutussa Supon erikoistutkija Anna Santaholmaa siteerattiin näin:

”Supon Santaholma näkee trendin taustalla kolme keskeistä syytä:

1. Osa vanhemmista ei halua laittaa erityislastaan kouluun, koska pelkää, ettei esimerkiksi lapsen erityistarpeita huomioida riittävästi.

2. Vanhemmat uskovat salaliittoteorioihin, ja heidän mielestään koulussa opetetaan vääristeltyä propagandaa.

3. Uskonnollisilla yhteisöillä on tiukat omat opetukset, jotka saattavat olla ristiriidassa koulussa opetettujen asioiden kanssa.

– Kaikissa kotiopetuskouluissa ei levitetä radikaalia ideologiaa, joka vaarantaa kansallista turvallisuutta, mutta usein kotikoulujen taustalla on aatteellista tai uskonnollista opetusta, Santaholma sanoo.”

Kiinnostaisi tietää, millä tavalla saatuun tietoon nämä väitteet (etenkin toisen ja kolmannen kohdan osalta) perustuvat, sillä viranomaiset eivät kerää kotioppijoiden vanhemmilta kotiopetuksen taustalla olevia syitä. Suomen Kotikouluyhdistyksen tekemän kyselyn perusteella saadut vastaukset eivät tue näitä Santaholman väitteitä, vaan kyselyn perusteella yleisimmät syyt kotiopetukselle ovat lapsen henkisen hyvinvoinnin ja oppimisen tukeminen. Vajaa neljännes vastanneista ilmoitti aatteelliset syyt YHDEKSI SYYKSI MUIDEN SYIDEN OHELLA. Aatteellisiksi syiksi mainittiin yleisimmin perhesuhteiden tärkeys, halu ottaa vastuu oman lapsensa kasvatuksesta ja vapaus. Vain muutama mainitsi yhtenä osasyynä oman uskontonsa tai omien arvojensa poikkeamisen peruskoulun arvoista. Perhesuhteiden vaaliminen ja halu kantaa vastuuta omista lapsista tuskin ovat kovin vaarallisia aatteita, etenkin kun nykyaikana merkittävä hyvinvoinnin uhka on se, ettei lapsilla ole läsnäolevia aikuisia. Oman uskonnon vaaliminenkaan ei automaattisesti kerro mistään ääriajattelusta.

Ensimmäinen Santaholman väite on siltä osin oikein, että neurovähemmistön lapsia on kotioppijoista yli kolmannes. Näiden kohdalla kotiopetusvalinta ei kuitenkaan perustu oletuksiin, vaan ihan aitoon kokemukseen tuen puutteesta, syrjäytymisestä ja lasten hyvinvoinnin romahtamisesta peruskoulussa, ja toisaalta taas hyvinvoinnin lisääntymisestä, oppimistulosten paranemisesta ja voimavarojen riittämisestä sosiaalisiin suhteisiin kotipetukseen siirryttyä.

Erityisen kummallinen on väite, että salaliittoteorioihin uskominen olisi keskeinen syy kotiopetukselle. Tällaista ilmiötähän on kyllä yhteiskunnassa yleisesti nähtävillä ja kotiopettajienkin joukko on voi siksi varmasti osua muutama. Meidän tietojemme ja havaintojemme mukaan tämän suuntainen ajattelu on kuitenkin hyvin harvinaista kotiopettajien joukossa, joten tällaiset väitteet ovat harhaanjohtavia ja leimaavia.

Jäi myös epäselväksi, viitataanko uskonnollisten yhteisöjen antamalla opetuksella Supon niin kutsumiin ”kotiopetuskouluihin” vai yksittäisiin uskonnollisiin perheisiin. Oli kummin vain, niin kotiopetuksessa huoltaja on velvollinen huolehtimaan, että lapselle opetetaan valtakunnallisen opetussuunnitelman määrittelemät sisällöt. Kunta on velvollinen valvomaan, että tämä toteutuu. Se, mitä lapselle oppivelvollisuuden vaatimien sisältöjen lisäksi saatetaan opettaa on sitten jo toinen asia, mikä koskee yhtä lailla myös peruskoulussa opiskelevia.

On myös hyvä muistaa, että kotiopetuksessa oppivelvollisuuttaan suorittavia lapsia on Suomessa vajaa tuhat. Puhutaan siis todella pienestä määrästä lapsia, ja näiden joukossa vielä marginaalisemmasta joukosta (Yksittäisistä, vai joistakin kymmenistä? Kukaan ei ole pystynyt näitä lukuja kertomaan.), joiden kohdalla kotiopetuksen säädelty valvonta on jostain syystä epäonnistunut.

Alla linkki kyselyraporttiin, jossa kotiopetuksen taustalla olevien syiden lisäksi myös kokemuksia kotiopetuksen vaikutuksesta lapsen hyvinvointiin, oppimiseen ja sosiaalisiin suhteisiin.

14.3.2026

Suomen Kotikouluyhdistys SuKo ry:n hallitus