Kaikki kirjoittajan SuKo artikkelit

Kotioppimisen päivä 1.9. ja teemaviikko

1.9. vietetään Kotioppimisen päivää! Vuoden teemana on oppimisen ilo.

Suomen Kotikouluyhdistys haastaa kaikki pienemmät ja isommat toimijat, niin yhteisöt kuin yksityisetkin henkilöt järjestämään teemaviikolle kotioppijuusaiheisia tapahtumia ja kampanjoita sekä keskustelemaan kanavissaan aktiivisesti kotioppijuudesta ja kotioppijuuden iloista.

Teemapäivän ja -viikon hastagit:
#kotioppimisenpäivä #kotioppimisenpäivä2023 #kotioppimisenviikko #kotioppimisenviikko2023 #oppimisenilo

Ilmoitathan Suomen Kotikouluyhdistykselle toimisto(at)suomenkotikouluyhdistys.fi, jos olet järjestämässä jonkinlaista tapahtumaa, niin tiedämme lisätä sen mukaan tapahtumakalenteriimme. Pienemmätkin tempaukset ovat markkinoinnin ja tiedotuksen arvoisia❣

Löydä tapahtuma Facebookista

TEEMAVIIKON OHJELMA (päivittyy):

Keskiviikko 30.8. klo 12.00 – 13.30 Feeniks-nettikoulun järjestämä webinaari ”Vanhempi oppimisen ilon mahdollistajana”

Torstai 31.8. klo 19.00 – 20.00 SuKon virtuaali-illan avoimet ovet Zoomissa

Perjantai 1.9. klo 10.00 – 13.30 SuKon järjestämä Kotiopetus-webinaari. Tallenne webinaarista katsottavissa

Lauantai 2.9. klo 12.00 alkaen Ympäristötaidepolku Pikinen Poloku, Vanha Villatehdas, Pikisaarentie 17, Oulu
Kokoonkutsujana kaikille perheille yhteiseen aktiviteettiin toimii Suomen Kotikouluyhdistys ry (ei tarvitse olla SuKon jäsen). Kokoontuminen Vanhan Villatehtaan takana ensimmäisen teoksen eli värikkäiden tikkaiden luona.
Sivusto: https://vanhavillatehdas.fi/pikinenpoloku2023/

Sunnuntai 3.9. klo 12.00 – 16.00 Turun Feeniks-koulun avoimet ovet, kahvila ja lastenkirppis LUE LISÄÄ JA OSALLISTU

KYSELY KOTIOPPIJAPERHEILLE KOTIOPETUKSEEN LIITTYVISTÄ SYISTÄ JA KOKEMUKSISTA

Suomen Kotikouluyhdistys SuKo ry haluaa tukea kotioppijoiden ja heidän perheidensä oikeuksien toteutumista, edistää kotiopetusmyönteisyyttä sekä jakaa totuudenmukaista tietoa kotiopetukseen liittyen. Vaikuttamistyötä helpottaa, jos käytössämme on ajankohtaista tietoa suoraan kotioppijaperheiltä. Tämän kyselyn tarkoitus on kartoittaa erityisesti kotiopetuksen taustalla olevia syitä ja kokemuksia kotiopetuksen vaikutuksesta lapsen hyvinvointiin ja oppimiseen.
Kotiopetuksessa lapsen huoltajat ovat vastuussa lapsensa opetuksen suunnittelemisesta, järjestämisestä ja etenemisestä. Kotiopetuksessa oleva lapsi ei ole peruskoulun oppilas eikä osallistu peruskoulun opetukseen.

Jokainen vastaus on tärkeä. Kyselyyn vastaaminen kestää noin 10 minuuttia. Kaikki vastaukset käsitellään nimettöminä ja siten, että ketään yksittäistä henkilöä ei voida yhdistää mihinkään vastaukseen.
Jos sinulla on useampia lapsia kotiopetuksessa, voit täyttää kyselyn kustakin lapsesta erikseen.

Pyynnöstä vastausaikaa kyselyyn on jatkettu 4.8.2023 saakka. 
Jos sinulla on kysyttävää tai haluat antaa palautetta tähän kyselyyn liittyen, otathan yhteyttä sähköpostitse:  toimisto@suomenkotikouluyhdistys.fi

Kiitos kyselyyn vastanneille! Yhteenveto kyselyn tuloksista julkistetaan syksyn 2023 aikana SuKo ry:n verkkosivuilla.

KOTIOPETUS-WEBINAARI 1.9.2023

Suomen Kotikouluyhdistys järjestää Kotiopetus-webinaarin 1.9.2023 klo 10.00 – 12.30 Zoomissa.
Verkkotilaisuus on maksuton ja kaikille avoin. Tallenne webinaarista katsottavissa

Kohderyhmä:
– Tutkivat opettajat
– Kuntien rehtorit ja opetusviranomaiset
– Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset, jotka kohtaavat kotioppijoita työssään
– Kotiopetusperheet ja perheet, jotka harkitsevat kotiopetusta
– Muut kotiopetuksesta kiinnostuneet

Ohjelma:
klo 9.45 Linjat auki

klo 10.00 – 10.45 Mitä kotiopetus on?
Kotiopetus Suomessa. Kotiopetukseen liittyvät lait, säädökset ja käytänteet.
Marjukka Saarnisto, Suomen Kotikouluyhdistys SuKo ry:n varapuheenjohtaja

klo 10.45 – 11.00 Tauko

klo 11.00 – 11.30 Kotiopettajan puheenvuoro
Katri Kiero, kotioppijan vanhempi

klo 11.30 – 12.00 Tutkivan opettajan puheenvuoro
Olli Mälkönen, Turun Luostarivuoren koulun erityisopettaja ja kotiopetuksen seurannasta vastaava opettaja

klo 12.00 – 12.30 Kysymyksiä ja keskustelua

Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan kotiopetuksesta ja oppivelvollisuuden seurannasta!

Voit halutessasi jättää ennakkokysymyksiä ilmoittautumisesi yhteydessä.



Lisätiedot ja yhteydenotot: toimisto@suomenkotikouluyhdistys.fi

SuKon vieraana opetusneuvos Annamari Kajasto (OPH)

SuKo sai 24.5. virtuaali-iltaansa vieraakseen opetusneuvos Annamari Kajaston vastaamaan kotioppijoiden vanhempia askarruttaviin kysymyksiin ja keskustelemaan sellaisista aiheista kuin haasteet tutkivien opettajien kanssa, aiheettomat lastensuojeluilmoitukset, monikielisten lasten ruotsin kielen opinnot sekä erityislasten asema kotiopetuksessa. Ensimmäisen kerran Kajasto vieraili SuKon virtuaali- illassa tasan vuosi sitten ja oli hienoa saada hänet uudelleen jakamaan asiantuntemustaan perheille.  Tämän illan aikana nousi esiin jälleen runsaasti mielenkiintoisia ja tärkeitä näkökulmia, joten SuKon puolesta toivomme, että vastaavia kyselytunteja toteutuisi myös tulevaisuudessa. Teams- kutsu virtuaali-iltaan jaettiin SuKon sosiaalisen median ja Discord-palvelimen kautta.

Alkuun opetusneuvos kiitti kutsusta tulla virtuaali-iltaan mukaan ja kiitteli myös hyvästä yhteistyöstä yhdistyksen kanssa. Hän piti tärkeänä sitä, että SuKo on yksi taho, jonka kautta kuulee vanhempien äänen kentältä ja saa palautetta myös Opetushallituksen Kotiopetus-verkkosivujen ohjeistuksista. Viime vuonna esimerkiksi yhdessä SuKon puheenjohtajan kanssa tarkennettiin ohjeiden sanamuotoja palvelemaan paremmin vanhempia. Kajasto kannusti seuraamaan OPH:n sivustoja, koska ohjeita päivitetään sinne aktiivisesti. Ohjeet ovat hyväksi havaittuja käytäntöjä, mutteivät velvoittavia, mikä johtuu Suomen lainsäädännöstä: kotiopetuksen käytännön järjestelyistä ei laissa todeta juuri mitään, joten OPH joutuu tulkitsemaan lakia. Kajasto valistaa työkseen opetuksesta vastaavia viranhaltijoita siitä missä raameissa viranomaiset voivat toimia kotiopetuksen osalta sekä tuomaan heille huoltajien äänen kuuluviin.

Perheiden yhteistyöstä viranomaisten kanssa

Kun perheet valmistautuvat keskustelemaan kotiopetuksesta ja sen käytännön toteutuksesta opetuksesta vastaavien viranhaltijoiden kanssa, Kajasto nosti hyviksi tietolähteiksi OPH:n Kotiopetus-sivuston ja SuKon verkkosivut. OPH:n sivut on kirjoitettu ajatellen ensisijassa opetuksen järjestäjiä (kouluja, opettajia, rehtoreita) ja siksi sivujen teksti on virkakieltä. Mutta yhtälailla sivuston tiedoista on hyötyä myös kotioppijoiden huoltajille.

Luottamuksen rakentaminen perheen ja tutkivan opettajan välillä on tärkeää alusta asti. Luottamus on avain rakentavaan yhteistyöhön, mitä ei voi liikaa korostaa. Sekä perheen että kunnan tulee tietää, mitkä ovat kummankin vastuut ja velvollisuudet. Etenkin kunnissa on ymmärrettävä selkeästi, että Perusopetuslain 26 § mukaan huoltaja päättää tavasta, jolla lapsi suorittaa oppivelvollisuutensa, ja yksi laillinen tapa on kotiopetus, jota kunta ei voi kieltää. Ei edes erityislapsen kohdalla, vaikka hänellä olisi vaikea kehitysvamma. Päätös lapsen tavasta hankkia koulusivistys kuuluu yksin huoltajalle ja kunnan tehtävä on valvoa, että opinnot edistyvät.

Kajasto totesi, että tämän oikeuden ymmärtäminen voi olla koulumaailmassa vaikeaa, koska Suomessa elää vahvasti ajatus siitä, että koulunkäynti on paras vaihtoehto lapselle. Koulun näkökulmasta voi tuntua harmittavalta, etteivät he pääse tarjoamaan parasta tukeaan kotioppijalle. Suomessa ei kuitenkaan ole koulupakkoa, ja koulusivistyksen voi hankkia myös muuta kautta. Huoltajan päätöstä kotiopetuksesta ei voi estää kunta, koulu tai rehtori, koska se ei kuulu heidän toimivaltaansa.

Kun terveydenhuolto puuttuu kotiopetukseen

Yleisön puheenvuoroissa nousivat esiin hankaluudet myös muiden viranomaisten kanssa, esimerkiksi lastensuojelussa tai terveydenhuollossa. Näissäkään piireissä ei ymmärretä kotiopetusta ja oletetaan koulun olevan parasta kuntouttavaa toimintaa lapselle ja siksi sinne painostetaan etenkin erityislapsia. Vanhemmat olivat huolissaan siitä, ettei viranomaisia kiinnosta OPH:n ohjeet, vaikka ne ovat hyvät.

Kajasto vastasi, että voi pyytää ottamaan yhteyttä häneen ja hän voi keskustella ja selventää kotiopetuksen asemaa ja merkitystä myös muille viranomaisille. Esimerkiksi yksi kunta oli tulkinnut OPH:n ohjeistusta siten, että he voisivat määrätä erityislapsen kouluun, vaikka näin ei voi lain mukaan tehdä. Opetusneuvoksesta oli ollut mielenkiintoista kuulla, kuinka koulun pedagogiset asiantuntijat olivat päätyneet omaan tulkintaansa.

Toisessa tapauksessa kunta ajatteli, että voisi määrätä kehitysvammaisen lapsen kouluun, mutta Oppivelvollisuuslaki on yksiselitteinen ja koskee kaikkia oppivelvollisia heidän taustastaan riippumatta. Kajaston kollega vastasi kyseiseen kuntaan, että tällainen toiminta on lisäksi syrjivää, koska lapsia on kohdeltava yhdenvertaisesti taustasta riippumatta (Yhdenvertaisuuslaki 8 §). Koulupakkoa ei lain mukaan ole, vaikka taustalla olisi kehitysvamma. Perusopetuslain 26 § toinen momentti on ainoa mikä pätee ja tämä pitää ymmärtää myös terveydenhuollossa. Huoltaja päättää oppivelvollisuuden toteutumistavasta.

Lastensuojelulla uhkailu

Vanhemmat pitivät puheenvuoroja myös kouluissa ilmenevästä tavasta uhkailla lastensuojelulla, jos lapsi aikoo siirtyä kotiopetukseen tai ilmenee ristiriitaa kotiopetuksen edistymisen seurannan tavoista. Uhkailu puhututtaa ja stressaa perheitä, mikä vie turhaan resursseja pois itse lapsen opettamisesta. Tällaista uhkailua ilmenee vuosittain kotiopetuspiireissä, mille olisi hyvä tehdä jotain. Aiheettomat lastensuojeluilmoitukset vievät niin perheiden kuin sosiaalityöntekijöiden aikaa, siihen kuluu yhteiskunnan rahaa ja resursseja hukkaan ja ne ovat pois niiltä perheiltä, joissa apua oikeasti kaivattaisiin. Lisäksi uhkailu ja perättömät ilmoitukset heikentävät luottamusta viranomaisiin, vaikka luottamus puolin ja toisin on juuri hyvän yhteistyön ydin. Toiveita esitettiin, jos OPH voisi aktiivisemmin tiedottaa esimerkiksi lastensuojelua tai terveydenhuoltoa kotiopetuksesta. Myös vanhaa koulutarkastusjärjestelmää toivottiin takaisin, että koulut saataisiin vastuuseen sellaisten lastensuojeluilmoitusten tekemisestä, jotka tehdään vain kiusantekona.

Opetusneuvos huomautti tässä yhteydessä, että lastensuojelu on muutenkin aiheeton reitti, kun puhutaan pelkästään oppivelvollisuuden suoritustavasta. Ensinnäkin päätös kotiopetukseen siirtymisestä on yksin lapsen huoltajan, mitä kunta tai muukaan viranomainen ei voi estää. Mikäli niin kävisi, että huoltaja tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlöisi lapsen oppivelvollisuuden toteutumisen, huoltaja voidaan tuomita sakkoihin. Sakot antaa poliisi ja tästä prosessista vastaa oikeuslaitos, ei sosiaalitoimi. Tämä sama oppivelvollisuuden laiminlyönti ja sakot koskevat myös koulua käyvien lasten huoltajia (Oppivelvollisuuslaki 22 § ja Perusopetuslaki 45 §).

Kunta ei voi pakottaa siirtymään kotiopetukseen

Aina kaikissa kunnissa ei pyritä estämään kotiopetukseen siirtymistä vaan joissain tilanteissa koulun puolelta on aktiivisesti painostettu ottamaan lapsi kotiopetukseen, vaikka vanhemmat eivät ole tällaista toivoneet. Yhdessä puheenvuorossa kerrottiin tällaisesta tilanteesta: huoltajia painostettiin ottamaan lapsi kotiopetukseen johtuen lapsen urheiluharrastuksesta. Tässäkään tapauksessa kunnalla ja koululla ei ollut selvää ymmärrystä mitkä ovat koulun ja huoltajien vastuut, jos lapsi siirtyisi kotiopetukseen (ei etäopetukseen).

Opetusneuvos totesi suoraan, että näin kunta ei voi toimia, koska kunta ei voi eikä saa vaikuttaa huoltajan päätökseen oppivelvollisuuden suorittamistavasta. Koulun olisi ollut tässä kohden ollut järkevää hyödyntää Perusopetuslain 18 § ja tarjota vuosiluokkiin sitomatonta opetusta, jolloin lapsi opiskelisi oman suunnitelman mukaisesti koululle.

Kyseinen tapaus jatkui siten, että vanhemmat päättivät siirtyä etäkoulu Kulkuriin, koska vuosiluokkiin sitomattomasta opiskelusta kunta väitti, ettei se ole mahdollista. Huoltajaa harmitti se, että syynä tähän oli lapsen harrastus, jossa tämä kilpaili MM-tasolla. Huoltaja huomautti, että Suomesta löytyy muitakin vastaavia alansa huippuja, mutta Suomen kunnat ja koulut eivät kohtele näitä lapsia valtakunnallisesti yhdenvertaisesti. Toisissa kunnissa on sopinut hyvin, että lapsi käy fyysisesti koulussa kahtena päivänä vuodessa ja toisissa se on mahdotonta.

Kajasto avasi, että tällaisessa tilanteessa kuuluu ottaa ensin yhteyttä rehtorin esimieheen ja keskustella tämän kanssa. Tarvittaessa tehdä valitus Aluehallintovirastoon. Huoltaja kertoi, että tässä tapauksessa ei ollut kuitenkaan auttanut, vaikka hän oli ollut yhteydessä sivistysjohtajaan, kaupunginjohtajaan, kaupungin lakimieheen ja lopulta valitti AVI:in. Kaiken huippu oli, että AVI totesi, että kunta voi toimia niin kuin on toiminut. Mille taholle voi valittaa AVI:n päätöksestä?

Kielikysymyksiä äidinkielestä ja toisesta kotimaisesta kielestä

Yksi ennakkokysymys oli esitetty siitä, pitääkö kotioppijan opiskella ruotsia, jos tämän äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi. Kajasto välitti kysymykseen vastauksen OPH:n juristilta:

Yleinen asetelma on se, että suomi on kotioppijan äidinkieli ja ruotsi toinen kotimainen kieli (B1) tai päinvastoin. Kun kotioppijan äidinkieli on muu kuin suomi, ruotsi, saame, viittomakieli tai romani, suomea opiskellaan S2-kielenä ja ruotsia toisena kotimaisena tai toisinpäin. Kotona voi hyvin opettaa äidinkielellä ja opiskella oman äidinkielen kielioppia ja kirjallisuutta, mutta se ei poista suomea ja ruotsia yhteisesti opiskeltavista oppiaineista, jotka on eduskunta lakiin säätänyt asetuksella (Perusopetuslaki 11 § ja 12 §). Tarkemmin S2-kielestä on kerrottu Perusopetuksen opetussuunnitelmassa Äidinkielen ja kirjallisuuden yhteydessä (esimerkiksi 1.–2. lk s. 117–118 ja s. 124–126). Suomessa on mahdollista opiskella myös etänä vieraalla kielellä toiseen maahan ko. maan opetussuunnitelman mukaisesti, jolloin kyseinen maa valvoo oppimisen edistymistä. Opetuskielen on oltava virallinen kieli kohdemaassa.

Yleisöstä pohdittiin, että tämä tarkoittaa maahan muuttavalle oppivelvolliselle suurempaa työmäärää siksi, että tasa-arvon takia kaikkien on opiskeltava määrättyjä yhteisiä aineita. Se kuulosti monen mielestä raskaalta äkkiseltään ajatellen. Kajasto vastasi, että koulumaailmassa kielten opiskelu etenisi siten, että ensimmäisen vuoden oppilas menisi valmistavalle luokalle, minkä aikana opetetaan tehostetusti suomea. Toiselle vuodelle siirrytään tavalliseen luokkaan opiskelemaan yleensä suomeksi. B1-ruotsin kohdalla voidaan käyttää Perusopetuslain 18 §. Ei ole automaatio, että oppilas vapautetaan kielen opiskelusta, mutta jos tulee Suomeen 8. tai 9. luokalle ilman aiempaa koulunkäyntitaustaa, tilanne olisi kohtuuton opetella yhtä aikaa kahta kotimaista kieltä. Jos lapsi on kuitenkin käynyt jotain koulua aiemmin elämässään ja tulee Suomeen esimerkiksi 6. luokalle, silloin hänen odotetaan opiskelevan samoin kuin muidenkin B1-kieltä.

Toisen kotimaisen kielen opinnoissa voidaan koulussa tarjota kolmiportaista tukea: yleistä tukea, tehostettua tukea tai tarvittaessa tehdä erityisen tuen päätös kyseisestä oppiaineesta ja yksilöllistää tavoitteet, mikäli aiemmat tuen tasot eivät riitä kielen oppimiseksi. Jos sittenkään ei ole mitään vaikutusta, voidaan vapauttaa aineen opiskelusta. Kotiopetuksessa ei ole mahdollisuutta vapautua yhteisten aineiden opiskelusta.

Kielten opiskelua voisi opetusneuvoksen mielestä ajatella myös siitä näkökulmasta, että on tärkeää antaa lapselle mahdollisuus opiskella ja saada opetusta molemmista kotimaisista kielistä. Olisi lisäksi epäreilua lapsen kannalta odottaa, että tietystä taustasta tuleva oppilas ei kykenisi oppimaan jotain tiettyä oppiainetta lainkaan.

Pohdintoja esitettiin myös vieraskielisistä kouluista Suomessa, kuten eri kaupunkien kansainvälisistä kouluista, Helsingin ranskalaisesta, saksalaisesta ja venäläisestä koulusta ja niiden kieliopinnoista. Kajasto totesi näihin, että ainakin kuntien kansainvälisissä kouluissa opetus voidaan järjestää täysin englanniksi, mutta koska ne noudattavat suomalaista opetussuunnitelmaa, niissä opetetaan S2-suomea ja B1-ruotsia, koska tuntijakoasetus velvoittaa opettamaan kaikille yhteisiä aineita. Helsingin saksalainen koulu on sikäli poikkeus, että se on yksityinen kielikoulu. S2-suomen opetusta järjestetään jo senkin takia, että Suomessa on mielekästä osata suomea, jotta voi integroitua Suomeen ja jäädä tänne asumaan. Kunta voi kyllä paikallisesti päättää minkä tahansa kielen opettamisesta äidinkielenä, jos siihen intoa ja resursseja riittää.

Kotioppijan edistymisen seuranta

Yksi toistuvista ongelmista on kotiopetuksen seurannan tavoista ja paikasta sopiminen. Osassa kuntia tutkivat opettajat sopivat joustavasti siitä missä tavataan ja mikä riittää näytöksi, mutta liian usein on tilanteita, joissa tutkiva opettaja ilmoittaa, ettei seurantaa voi toteuttaa muualla kuin koulussa ja sanelee seurannan tavat. Pahimmillaan kotioppijan on odotettu osallistuvan kahtena päivänä koepäiviin koululle ja kummankin päivän pituudeksi on ilmoitettu kuusi tuntia. Yleisöstä esitettiin kysymyksiä kuinka huoltaja voisi puuttua tällaiseen sanelupolitiikkaan, sillä kotiopetukseen koulusta siirtyneellä lapsella voi olla taustalla esimerkiksi altistumista sisäilmaongelmille koulussa, kiusaamista tai muuta kouluahdistusta.

Kajaston mukaan lähtökohta on se, että asuinkunnalla on velvollisuus seurata oppivelvollisuuden etenemistä. Asuinkunta nimeää tutkivan opettajan ja olisi hyvä ohjeistaa tutkivaa opettajaa olemaan yhteydessä kotioppijan huoltajaan mahdollisimman pian, jotta tutkiva opettaja ja huoltaja pääsevät sopimaan seurannan käytännön järjestelyistä heti kotiopetuksen alkaessa. Kunta ei voi päättää seurannan tavoista vaan niistä sopivat tutkiva opettaja ja vanhempi yhdessä. Kun seurannan tavoista sovitaan mahdollisimman varhain, erimielisyydet eivät kasaudu lukuvuoden lopulle. Ensimmäisessä yhteydenotossa on hyvä käydä läpi vanhemman ja tutkivan opettajan vastuut ja velvollisuudet ja sopia missä ja kuinka usein edistymistä seurataan.

Lainsäädännössä ei määrätä seurannan tavoista mitään, ja siksi OPH:n ohjeet hyvistä käytännöistä ovat olemassa. Jos koulun päästä ollaan siitä huolimatta joustamattomia, Kajasto vinkkasi sekä tutkivaa opettajaa että huoltajaa tutustumaan opetussuunnitelman (POPS 2014 s. 35–36) kohtaan kodin ja koulun yhteistyöstä, mikä pätee myös kotiopetukseen: koulun on tuettava perhettä kasvatustehtävässä. Huoltaja tuntee lapsensa parhaiten, joten hän tietää myös parhaiten mitkä seurannan tavat ovat mahdollisia ja mitkä eivät ainakaan tule toimimaan. Luottamusta rakennetaan kuuntelemalla perhettä, ei määräilemällä. Lisäksi Perusopetuslakiin on tulossa lisäys 3 § a lapsen edun ensisijaisuudesta. Kotiopetus on yksi laillinen tapa hankkia koulusivistys ja siinäkin on otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu.

Opetusneuvos neuvoi sopimaan ensinnäkin siitä, edetäänkö opinnoissa vuosiluokkien mukaan vai niihin sitomattomasti. Toinen peruslähtökohta on sopia käyttääkö huoltaja kunnan opetussuunnitelmaa vai laatiiko hän oman suunnitelman. Oma suunnitelma olisi syytä olla tutkivalla opettajalla nähtävillä, jotta hän voi arvioida edistymistä suhteessa suunnitelmaan. Kolmantena on hyvä sopia millä tavoin edistymistä osoitetaan ja kuinka usein. Riittääkö palaveri kerran vuoteen vai toivooko perhe tiheämpiä tapaamisia? Toimitetaanko näyttöjä portfoliona, raporttina, videoina ja toimitetaanko nämä etukäteen vai katsotaanko vasta tapaamisessa? Kokeet ja numeroarvostelu eivät ole itsestäänselvyys: esimerkiksi perusopintojen loppuvaiheessa erityinen tutkinto arvosanoineen voi tulla kyseeseen tai sitten edistymisestä tehdään kirjallinen ilmoitus kuntaan, johon vähimmillään riittää toteamus tutkivalta opettajalta, että opinnot edistyvät. Esimerkiksi kirjalliset kokeet eivät ole kovin mielekkäitä ensimmäisellä luokalla osoittaa edistymistä, sillä kaikkien lukutaito ei vielä tuolloin ole kovin kummoinen.

Paikka seurannan toteuttamiselle on niin ikään sovittava tutkivan opettajan ja vanhemman kesken. Paikka voi olla mikä tahansa rauhallinen tila koulussa, perheen kotona, kirjastossa tai vaikka kahvilassa. Kajasto nostin myös etäyhteydet yhdeksi mahdollisuudeksi, sillä korona-ajan jälkeen kaikille opettajille ovat Teams-palaverit tulleet tutuiksi, eikä voi vedota siihen, ettei osaa tietokonetta käyttää. Hän lupasi lisätä etäseurannan yhdeksi mahdolliseksi tavaksi myös OPH:n sivuille.

Paikan valintaan linkittyi kysymys siitä, tarvitseeko kotioppijan itse olla läsnä seurantatilaisuudessa. Kajasto vastasi alkuun, että miksi lapsen ei pitäisi olla paikalla, sillä lapsi on se, joka oppivelvollisuutta suorittaa. Yleisöstä tarkennettiin, että tämä liittyy juuri koululle pakottamiseen ja nimettyyn tutkivaan opettajaan.

Lapsella voi olla trauma koulusta: esimerkiksi yhdessä vanhemman kertomassa tapauksessa luokan opettaja oli huutanut oppilailleen ja hänen erityislapsensa koki koulun ilmapiirin uhkaavaksi ja siksi alisuoriutui koulussa. Tämä luokanopettaja määrättiin tutkivaksi opettajaksi, vaikka juuri tämän henkilön takia lapsi oli kotiopetukseen siirtynyt ja ei luottanut opettajaan. Kun seurantatapaamisia vaadittiin koululle, niistä jokaisesta seurasi takapakkia kotiopetuksessa, koska lapselle kouluympäristö palautti mieleen huonommuuden tunteen ja seurannan jälkeen kului aikaa palauttaa lapsen usko omiin kykyihin oppia. Tänä vuonna seuranta tapahtui Teamsissa ja lapsi oli ruudun ääressä luonteva ja rentoutunut ja kertoili lukuvuodestaan innostuneesti, koska ei pelännyt koululle menoa.

Tähän tapaukseen Kajasto huomautti, että Perusopetuslain 29 § todetaan oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön ja sitä lapsen luokka ei selvästi ollut. Tässä tilanteessa olisi rehtorin kuulunut käydä opettajan kanssa vakava keskustelu siitä, kuinka lasten kanssa ollaan. Toisekseen etäyhteys on aivan riittävä keino seurata opintojen edistymistä: siinä lapsi saa olla tutussa turvallisessa ympäristössään. Etäyhteys on toimiva ratkaisu myös ujojen sekä erityislasten kohdalla. Vieras kouluympäristö kuormittaa erityislasta merkittävästi. Siksi OPH:n ohje seurannasta kuuluukin niin, että tutkivalla opettajalla ja huoltaja on vapaus yhdessä sopia seurannan tavoista, jotta ne palvelevat lapsen etua parhaiten.

SuKon puheenjohtaja korosti, että usein kotioppijat osallistuvat seurantatilaisuuteen mielellään ja haluavatkin esitellä aikaansaannoksiaan. Kyse ei ole siitä, ettei vanhempia huvittaisi ottaa lasta mukaan tapaamiseen. Jos lapsi kieltäytyy menemästä koululle tai muualle kodin ulkopuolelle palaveriin, siihen on yleensä jokin hyvä syy.

Tutkivan opettajan vaihtaminen ja valitusreitit

Mikäli huoltaja kokee, ettei yhteisymmärrykseen ja kompromisseihin päästä seurannan tavoista, tutkivaa opettajaa voi vaihtaa. Järjestys on seuraava: ensin otetaan yhteyttä tutkivan opettajan esimieheen eli rehtoriin ja pyydetään vaihtoa. Mikäli rehtori ei tähän perusteluista huolimatta suostu, otetaan yhteyttä tämän esimieheen, joka usein on kunnan opetus- tai sivistystoimen johtaja. Sivistysjohtajaa niin kuin muitakin viranomaisia sitoo virkavastuu: kunnan on huolehdittava edistymisen seurannasta ja se on voitava selvittää niin, ettei siitä tule riitaa. Sivistysjohtajan ja rehtorin kuuluisi vähintään selvittää mikä yhteistyössä opettajan ja vanhemman välillä ei toimi. Huoltajan kuunteleminen on ensiarvoisen tärkeää. Tutkiva opettaja voi olla myös toisesta kunnasta, jolloin tämä raportoi opintojen edistymisestä lapsen asuinkuntaan. Asuinkunnan pitää tällöin maksaa korvaus tutkivalle opettajalle tehdystä työstä ja tästä on sovittava kunnan ja tutkivan opettajan kesken.

Mikäli sivistysjohtajakaan ei asiaan puutu, hän on vastuussa kunnalle eli kunnanvaltuutetuille. Kajasto neuvoi olemaan yhteydessä myös valtuutettuihin, että opetuslautakunnassa ja kunnanvaltuustossa kotiopetuksen seurannan tavat linjattaisiin asianmukaisesti. Valtuutettujen kautta ohjeistusta voidaan myös muuttaa ja kehittää. Siksi kotioppijoiden huoltajien on hyvä olla tietoisia myös tästä väylästä ja hyödyntää paikallisen sopimisen mahdollisuuksia. Käytänteet on kuitenkin sovittava paikallisesti, koska kuntien välillä on suuria eroja siinä, kuinka sivistystoimi on järjestetty: esimerkiksi Vantaa on jaettu neljään alueeseen, joihin jokaiseen on määrätty yksi tutkiva opettaja. Pienissä kunnissa piirit taas ovat hyvin pienet, mikä voi osaltaan myös vaikeuttaa sopimista.

Yleisöstä esitettiin toive, voisiko OPH ottaa kourallisen opettajia, jotka koulutettaisiin tekemään kaikki kunnan seurannat, että he ymmärtäisivät varmasti, mistä kotiopetuksessa on kysymys. Vaihtuvat tutkivat opettajat ja saman perheen lasten seurannan hajauttaminen monelle eri opettajalle on kuormittavaa etenkin, jos huoltaja joutuu kertaamaan perusasioita joka kerta alusta asti. Moni vanhempi kokee turhauttavaksi, että Suomessa kotiopetuksen seuranta ei ole tasa-arvoista asuinkunnasta riippumatta ja laatu vaihtelee suuresti eri kuntien välillä. Tosin niin vaihtelee myös erityisopetuksen laatu koulujen ja kuntien välillä, mikä on yksi kotiopetukseen siirtymisen syy. Kaikki koulut eivät kykene tarjoamaan oikeanlaista ja riittävää tukea erityisoppijalle ja siksi huoltaja ottaa lapsen kotiopetukseen. Tällaisissa tilanteissa luottamus perheen ja kunnan välillä on puolin ja toisin valmiiksi heikko ja rakentavaan yhteistyöhön on työlästä päästä. Tällaisissa tilanteissa vanhemmat kokevat ristiriitaiseksi sen, että kouluista ei löydy luottoa kotiopetuksen laatuun, vaikka osasyy kotiopetukseen on voinut johtua koulun opetuksen laadusta.

Kajasto vastasi tähän, että OPH järjesti elokuussa 2021 Aamukahvi-webinaarin kotiopetuksesta kunnille ja kouluille. Osallistujia oli noin sata eri kunnista ja kouluista ja heidän kanssaan käytiin läpi sitä, mitä kotiopetus on. Neuvontaa antoivat Kajaston lisäksi Maj Engelholm ja juristi Matti Lahtinen. Kunnista tulevien kyselyjen määrä on jonkin verran vähentynyt, mutta vastaavalle neuvontawebinaarille vaikuttaisi olevan tarvetta taas tulevana syksynä. Kajasto pohti miten vanhempien äänen saisi vielä paremmin kuuluviin ja ehdotti SuKolle kyselyn koostamista hyvistä ja huonoista käytänteistä. Kyselystä voisi koostaa raportin, jonka OPH voisi julkaista sivuillaan ja avata näin kuntien suuntaan vanhempien hyviä ja huonoja kokemuksia.

Näytöt ja päättöarviointi

Yleistöstä esitettiin kysymys miten pitäisi toimia tilanteessa, jossa aluksi kunnan kanssa oli sovittu, että etäkoulu Kulkuriin toimitetut näytöt olisivat riittäneet loppuarviointiin ja arvosanaehdotukseen, mutta rehtori alkanut myöhemmin vaatia, että lapsen tulisi vielä koululle tulla erikseen antamaan näyttö taito- ja taideaineista. Osaaminen pitäisi siis osoittaa kahteen kertaan.

Kajasto vastasi, että Kulkuri on tarkoitettu ulkomailla asuville suomalaislapsille, joilla ei ole kotiosoitetta Suomessa. Kulkuri ei voi antaa arvosanoja tai tehdä päättöarviointia, jolloin erityisen tutkinnon oppiaineista ottaa vastaan Viikin normaalikoulu Helsingissä. Tässä tapauksessa Kulkuria käyttää jatkuvasti ulkomailla oleskeleva lapsi, jolla on kuitenkin asuinkunta Suomessa ja siksi edistymisestä ja päättöarvioinnista vastaa asuinkunta ja tutkiva opettaja.

Kulkurissa tehtävät perustuvat POPS tavoitteisiin ja tehtävien suoritukset ovat näyttöä, jotka tutkiva opettaja voi käydä katsomassa ja todeta, että opinnot ovat edenneet tavoitteiden mukaisesti. Päättöarvioinnin tavoista kannattaa hyvissä ajoin sopia tutkivan opettajan kanssa miten näytöt otetaan huomioon etenkin silloin, jos on epävarmaa pääseekö lapsi ylipäätään fyysisesti käymään koululla. Tällainen etänä annettava näyttö voisi olla esimerkiksi videopäiväkirja kotitalouden tavoitteista: lapsi voi videolla leipoa pullaa ja selostaa samalla miten tässä toteutuvat kotitalouden oppiaineen tavoitteet. Samoin esimerkiksi videotallenne huoneen siivouksesta, silittämisestä tai videopäiväkirja liikunnasta voivat olla sellaisia näyttöjä, joiden pohjalta tutkiva opettaja antaa arvosanaehdotuksen perusopetuksen päättöarviointiin. Oppivelvollisuuden perimmäinen tavoite on kuitenkin se, että lapsi saa opetussuunnitelman mukaisen sivistyksen eikä jää siitä paitsi. Tavat sivistyksen hankkimiseen ja näytöt osaamisesta ovat sovittavissa ja sovellettavissa.

Koulujen ja kuntien kielteiset asenteet kotiopetukseen

Illan loppua kohden vanhemmat toivat esiin kysymyksen siitä, miksi kotiopetukseen suhtaudutaan joissain kunnissa tai kouluissa kielteisesti. Esimerkki syrjivästä kohtelusta liittyi poistoon menevien oppikirjojen hävittämisestä: aluksi eräs huoltaja oli rehtorin luvalla ollut saamassa poistoon meneviä oppikirjoja käyttöönsä, mutta kun selvisi, että kirjat olisivat menneet kotioppijoille, rehtori määräsi kirjat hävitettäväksi. Opetusneuvos huomautti, että tuollainen toiminta on sekä syrjivää että kestävän kehityksen vastaista. Tämän kaltaisesta toiminnasta olisi syytä jututtaa rehtorin esimiestä. Vastaavia tapauksia on tullut yhdistyksen tietoon silloin tällöin, koska koulut vaikuttavat ajattelevan, ettei heidän tarvitse tarjota edes poistokirjoja kotioppijoille, koska huoltajat valitsevat käyttämänsä opetusmateriaalit itse. Ei silti ole kiellettyä antaa poistokirjoja kotioppijoille.

Opetusneuvos arveli asenteisiin vaikuttavan tiedon puute ja mielikuvat maailman parhaasta koulujärjestelmästä. Kaikki viranomaiset eivät tunne Suomen lainsäädäntöä oppivelvollisuudesta ja perusopetuksesta, vaikka vähintään kunnan opetustoimessa se kuuluisi tuntea. Suomessa ei ole koulupakkoa ja siksi kunta ei voi estää kotiopetusta, muttei myöskään painostaa siihen. Lisäksi ei tunneta hyvin sitä, millaista arki kotiopetuksessa käytännössä on.

Toinen syy Kajaston mukaan voisi olla inhimillinen huoli lapsesta ja epäluottamus siihen, voiko kotona oppia yhtä hyvin kuin koulussa. Suomalaisilla on yleisesti vahva mielikuva siitä, että meillä on laadukas peruskoulu ja opettajankoulutus, etenkin erityisopettajilla. Tätä eetosta vasten kotiopetus herättää epäilyksiä ja kyseenalaistetaan se, voiko kotona yleensä oppia. Voi olla vaikea luopua lähtöoletuksista ja ymmärtää, että kotiopetuksessa voi hyvin omaksua saamat tiedot ja taidot kuin koulussa.

Viimeiseksi pohdittiin mahdollisuutta voisiko lainsäädäntöä muuttaa siten, että Suomessa olisi valtakunnallinen etäkoulu ikään kuin kunnan järjestämän opetuksen ja kotiopetuksen välimaastossa. Etäopetus on kyllä huomioitu POPS:ssa lähinnä yksittäisten oppiaineiden toteuttamiseksi, mutta koska koulun on taattava turvallinen oppimisympäristö, on kouluissa järjestettävä etäopetusta seuraavalle oppilaalle valvoja luokkatilaan. Kuinka oppilaan turvallisuuden takaaminen tapahtuisi sitten etäyhteyden päässä ja minkä ikäisen lapsen pystyisi jättämään kotiin yksin seuraamaan etäkoulun opetusta? Korona-aikana osalle etäkoulu oli rankkaa, mutta osa toisaalta nautti siitä. SuKon puheenjohtaja näki etäkoulun hyvänä tulevaisuuden vaihtoehtona niille, joita kouluympäristö kuormittaa tai jotka eivät pysty osallistumaan opetukseen koulurakennuksessa esimerkiksi sisäilmaoireiden takia. Loikka kotiopetukseen voi toisaalta tuntua liian rajulta, ja siksi valtakunnallinen etäkoulu olisi varteen otettava mahdollisuus. Täyden etäkoulun järjestäminen ei varmasti ole yksinkertaista, mutta tuskin ongelmat olisivat sellaisia, että niitä olisi mahdotonta ratkaista.

Opetusneuvos toivotti illan päätteeksi kotiopetusperheille hyvää kesää ja kannusti SuKoa kyselyn teettämiseen, josta voisi toimittaa raportin OPH:lle syksyksi. SuKon puolesta olemme iloisia siitä, että opetusneuvos on valmis viemään vanhempien kokemuksia ja tuoda ääntämme kuuluviin koulujen ja kuntien suuntaan.

Teksti: Johanna Salminen

Lähteitä

Oppivelvollisuuslaki 1214/2020 – https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2020/20201214

Perusopetuslaki 628/1998 – https://finlex.fi/fi/laki/alkup/1998/19980628?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika %5D=Perusopetuslaki

Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014 – https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141325?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika %5D=syrjint%C3%A4

OPH Kotiopetus – https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kotiopetus

Asetus perusopetuslain valtakunnallisista tavoitteista ml. Tuntijaosta (793/2018) – https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20180793?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika %5D=tuntijako

Asetus perusopetuslain valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta 422/2012 – https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2012/20120422?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika %5D=tuntijako 

1.3.2022 virtuaali-illan esittelyssä Laavu Learning, Feeniks-nettikoulu ja Turun Feeniks-koulu

Kotikoululaisille palveluja tarjoavat tahot

Esittelyssä Laavu Learning, Feeniks-nettikoulu ja Turun Feeniks-koulu

Maaliskuun ensimmäinen virtuaali-ilta Discordissa keräsi langoille yli 20 kuulijaa. Tänään aiheena oli kotioppijoille palveluja tarjoavien koulutuspalveluiden esittäytyminen. Aloite tällaiseen esittäytymisiltaan tuli Laavu Learning -koululta ja mukaan osallistuivat myös Feeniks-nettikoulu sekä Turun Feeniks-koulu. Kolme erilaista koulua esittelivät aluksi lyhyesti toimintaansa ja reilu puolituntinen jäi aikaa kysymyksille ja keskustelulle.

Laavu Learning

Laavu Learningin toimitusjohtaja Elina Väänänen esitteli vuonna 2021 perustettua yritystä. Linjoilla oli mukana myös rehtori Niina, joka vastaa Laavun pedagogisesta puolesta. Korona-aika todisti, että osa oppilaista nauttii opiskelusta ja osa opettajista etäopetuksesta.

Yritys tarjoaa kaksi ydinpalvelua: Laavu Koulu ja Laavu Koulu Plus. Plus-palvelussa on tarjolla yksityisopetusta ja valinnaisaineita. Syyskuun 1. päivänä 2021 ensimmäisen lukuvuoden aloittivat 3.–6. luokat ja 7.–9. luokat. Tällä hetkellä Laavu tarjoaa perusopetusta suomalaisen POPS:n mukaan, tulevaisuudessa toivottavasti myös lukio-opetusta. Opetuskielenä on tällä hetkellä suomi, jatkossa mahdollisesti myös englanti.

Toimintaidea on opiskella opettajan johdolla lähiopetuksenomaisesti etänä. Etäkouluun kuuluu 45 min oppitunnit, välitunnit, opettajat opettavat luokkiaan, ja käytössä ovat sähköiset oppimateriaalit. Etäkouluna Laavukoulu on paikkariippumaton, opettajia koulussa toimii myös ulkomailta käsin. Opetus on tiivistä, ryhmäkoot ovat pieniä ja eteneminen nopeasti on mahdollista. Myös opettaja–oppilassuhde on tiivis. Opetusta annetaan tällä hetkellä ulkosuomalaisille ja kotioppijoille.

Feeniks-nettikoulu

https://feeniks-koulu.fi/wp_feeniks/

Marko Koskinen esitteli Feeniks-nettikoulua ja lähetti kuulijoille terveiset Nicaraguasta 🙂 Nettikoulun idea pohjautuu demokraattisten koulujen ajatukselle, mistä Marjukka Saarnisto kertoo tarkemmin Turun Feeniks-koulun yhteydessä. Marko piti kolme vuotta Keravalla ja Vantaalla fyysistä koulua, jonka siirsi sitten verkkoon. Nettikoulun alkuvaiheessa hän tutki suomalaiset oppikirjat läpi ja muodosti niiden pohjalta tehtävät ja kysymykset eri ainesta ja teemoista.

Nettikoulun ydin on teemoihin ja oppiaineisiin rakentuvat kysymykset ja tehtävät, ja ne kattavat koko peruskoulun kaikki pakolliset oppiaineet. Ne antavat rungon siitä, mitä peruskoulun aikana tarvitsee oppia ja tietää, mutta ei määrää sitä, miten ne asiat pitäisi opetella. Idea on antaa perheille mahdollisimman paljon vapautta päättää, miten oppia teemat ja oppiaineiden sisällöt.

Kysymykset ja tehtävät ovat vuosiluokkiin sitomattomia, mutta niistä aktivoidaan näkyviin vain tarpeelliset kerralla. Käytössä on lisäksi pari maksullista lisensoitua ohjelmistoa matematiikkaan, fysiikkaan ja kemiaan. Nettikoulua pyritään rakentamaan rakentamaan sosiaalisempaan suuntaan, mutta tällä hetkellä Feeniks-nettikoulu on pääosin itsenäistä opiskelua kotona vanhempien opastuksella, jotka ovat vastuussa oppimisesta.

Turun Feeniks-koulu

https://turunfeenikskoulu.fi/turunfeenikskoulu

Marjukka Saarnisto kertoi Turun Feeniks-koulusta. Kyseessä on konkreettisesti Turussa sijaitseva koulu, joka on perustettu 3,5 vuotta sitten. Marjukka on itse ollut mukana 1,5 vuotta.

Toiminta-ajatukseltaan kyseessä on demokraattinen vapaakoulu: lapset saavat osallistua päätöksentekoon tasavertaisesti aikuisten kanssa, esimerkiksi koulun sääntöjen ja lukujärjestyksen laatimiseen. Opettajien tehtävä aikuisina on taata turvalliset ja terveelliset puitteet. Vapaus tarkoittaa sitä, että lapsilla on todella vapaus valita, mihin osallistuvat: mikään ei ole pakollista vaan lähtee lapsen omasta oppimisen ilosta. He tosiasiassa myös haluavat osallistua kaikkeen koulun toimintaan, koska he ovat itse olleet rakentamassa toiminnalleen sisältöä.

Ikähaarukka on laaja: eskari- ja perusopetusikäiset ovat kaikki samassa ryhmässä. Turun Feeniks-koulu ei ole virallinen koulu, mutta se on tulevaisuuden kaukainen haave. Kerhotoiminta on suunnattu kotioppijoille, ja toiminta on osa-aikaista. Se sisältää oppituokioita ja vapaata leikkiä. Painopiste on sosiaalisuudessa: yhteisö, missä saa tehdä mukavia asioita ja nähdä kavereita. Opetukseen tarjotaan myös tukea varsinaisen kotona opettamisen lisäksi.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Autetaanko nettikoulussa vanhempia OPS:n seuraamisessa tai kotioppijan suunnitelman laatimisessa?

Marko: Kun ilmoittautuu nettikouluun, pidetään tunnin mittainen esittely järjestelmästä ja luodaan tunnukset kotioppijalle. Kaksi viikkoa saa testata järjestelmää, minkä jälkeen tehdään tarkempi suunnitelma. Tarkempaa suunnitelmaa tehdessä keskustellaan teemoista ja kokonaisuuksista, mitä opiskellaan ja missä järjestyksessä, rakennetaan kalenteria mitä milloinkin opiskelisi. Opiskelu voi olla luokka-asteiden mukainen tai luokkiin sitomaton. Suunnitelman teossa saa apua.

Q: Voiko Laavulle siirtyä kesken lukuvuoden?

Elina: Kyllä voi. Alkupalaverissa selvitetään, mitä koulussa on jo suoritettu ja pystyykö suoraan hyppäämään etäluokan lukujärjestykseen vai tarvitseeko lisätukea jonkin aineen kanssa.

Niina: Mukaan voi tulla missä vaiheessa lukuvuotta tahansa, etenemistä opinnoissa suunnitellaan tapauskohtaisesti. Ratkaisut etsitään yhdessä huoltajien ja Laavun opettajien kanssa. Kuunnellaan lapsen ja huoltajan toiveita ja keskustellaan myös suoraan lapsen kanssa, millaisia ajatuksia ja toiveita tällä on.

Q : Saataisiinko Suomeen virallinen nettikoulu, onko Laavu ajatellut asiaa tai oletteko vieneet asiaa jo eteenpäin?

Elina: Etäkoulusta on jo tehty kansalaisaloite ja OPH:n kanssa on keskusteltu. Perusopetuslaki on se, mikä estää: etäopetus ainoana opetusmuotona ei ole vaihtoehto. Etäopetuksen hyödyt osalle oppijoita kyllä nähdään, mutta laki estää. Katsotaan tulevaisuuteen toiveikkaasti.

Q: Millainen asiakkuusmalli Laavu Learning on? Voiko ottaa tiettyjä kursseja vai pitääkö ottaa kaikki tai ei mitään?

Elina: Valinnanmahdollisuus on. Voi tulla esimerkiksi matikan tunneille tai osalle oppitunneista mukaan. Yksityisopetustakin voi räätälöidä. Etuna on ns. oma etäluokka, jossa läsnä on muita oppilaita.

Niina: Mietitään aina tapauskohtaisesti, millaisia tarpeita oppilaalla itsellä on ja mitä vanhemmat toivovat. Nytkin on oppilaita opiskelemassa vain tiettyjä aineita. Huoltajat ovat toivoneet esimerkiksi ylöspäin eriyttävää opetusta, jos lähikoulusta ei ole saanut opetusta siihen tahtiin kuin olisi hyvä. Tai tukiopetusta, jos lapsella on vaikeaa lähikoulussa. Voidaan sopia tiettyjä kokonaisuuksia tai oppiaineita.

Q: Ovatko eriyttämistarpeet lähtöisin perheistä vai kouluista?

Niina: Mielenkiintoinen kysymys. Kouluissa on haasteita eriyttää ylöspäin, mutta Laavu ei voi kouluille tarjota palvelujaan, vaikka mielellään voitaisiin tehdä yhteistyötä koulujen kanssa. Tällä hetkellä yhteydenotot tulevat perheiltä.

Q: Millaiset maksut eri kouluilla on?

Marko: Feeniks-nettikoulu toimii yhdistyspohjalta ja siten pystyy tarjoamaan kaiken sisältönsä 50 €/ kk. Jos perheessä on useampi lapsi, tällä hinnoittelulla tehdään tunnukset ja oma OPS ilman lisäkustannuksia perheen kaikille lapsille.

Elina: Laavulla lukuvuoden 2022–2023 hinnasto on: 7.–9. luokat lukuvuosi 10 000 + alv 24 %, 5.–6. luokat 9000 € + alv 24 %, 3.–4. luokat 8500 € + alv 24 %. Alemmat luokat tapauskohtaisesti tarjousten mukaan.

Niina: Kun on kokoaikaisopiskelija ja suorittaa koko lukuvuotta, niin siihen sisältyy lukujärjestys, reaaliaikaista opetusta verkossa hyvin koulumaisesti. Opettajat pitävät nämä oppitunnit ja auttavat ja edistävät oppimista kaikilla tunneilla.

Q: Feeniks-Nettikoulussa saa siis tehtäviä, mutta vastaukset niihin opiskellaan itse?

Marko: Kyllä, oppiaineissa on teemoja ja kokonaisuuksia. Yhteensä 4500 kysymystä ja tehtävää, jotka on niputettu luokka-asteittain (1.–2., 3.–6., 7.–9.). Kysymysniput aktivoidaan asteen mukaan ja kysymyksiä ja tehtäviä oppija tekee lähtökohtaisesti itsenäisesti. Yleensä vain kerran tai kaksi vuodessa on kysytty oppitunteja. Suurin ero kouluopetukseen on se, että koulukirjojen tehtävät ja kysymykset ovat tarkistus siitä, että kyseinen asia on opittu kirjasta. Feeniksissä tehtävien lähtökohta on lähestyä aihetta näkökulmasta ”mitä uutta voin tästä oppia”.

Era: Perheemme kokemuksella kysymykset ovat laajempia, ei ole selkeitä kyllä/ei vastauksia vaan tarkastellaan laajempia kysymyksiä. Jos on aiemmin käynyt tavallista koulua, niin vaatii vähän ajatttelun muutosta, miten tehtäviä lähestytään.

Q: Ovatko Feeniks-Nettikoulun tehtävät niin kattavat, että niillä pystyy suorittamaan koko perusopetuksen oppivelvollisuuden?

Marko: Idea on, että niillä pärjää koko perusopetuksen läpi. Jos tehtävät tekee sillä laajuudella, millä ne on suunniteltu tehtävän, ne kattavat silloin koko perusopetuksen ja aikaa kuluu noin 2–3 h päivässä (vrt. koulun 6–8 h).

Q: Miten on lähestytty erityislasten opetusta verrattuna normikouluun? Miten kouluna on valmistauduttu erityislapseen inkluusion hengessä? Esimerkiksi, jos lapsilla on ongelmia etenkin koulujärjestelmän kanssa.

Niina: Laavun opettajien joukossa on erityisopettajia. Tällä hetkellä oppilaissa ei ole varsinaisesti diagnosoituja oppilaita, jotka olisivat olleet aiemmin koulussa tuen piirissä. Erilaisia tapauksia on paljonkin ja monia syitä löytyy, miksi huoltaja on päättänyt ottaa kotiopetukseen. Tietenkin sillä on väliä, minkä tyyppisistä syistä on kyse (esim. kiusaaminen vrt. oppimisvaikeudet). Onko erityisopettaja jo tehnyt aiemmin koulussa ratkaisuja tukimuodoista, onko taustalla diagnosoituja tuen tarpeita? Laavussa on jo valmiiksi pienet ryhmäkoot, mikä vaikuttaa jo omalta osaltaan oppimiseen, kun vertaa koulujen tyypillisesti suuriin luokkakokoihin.

Kun huoltaja haluaa kotioppilaansa meille kouluun, mietitään ratkaisuja, voiko osallistua normiryhmään – riippuu myös senhetkisestä luokkarakenteesta. Lisäksi lapsen tarpeet vaikuttavat: tarvitseeko hän tukitunteja ja antaako niitä luokanopettaja vai erityisopettaja.

Ikä on myös yksi tärkeä kysymys: Laavu vastaa sikäli tavallista lähiopetusta, että alakoulun puolella opettavat suurimmaksi osaksi luokanopettajat ja yläkoulun luokilla aineenopettajat. Samalla tavalla kuin tavallisessa lähiopetuksessa ratkaisuja mietitään oppilaan hyväksi, miten häntä voi parhaiten auttaa.

Marjukka: Turun Feeniks koulu perustuu demokraattisen koulun idealle, jossa korostuu yksilöllisyys, lapsilähtöisyys ja moni-ikäinen ryhmä. Lähtökohdat antavat hyvät puitteet erilaisille lapsille, koska lasta ei lokeroida tiettyyn ikäkauteen eikä tiettyä asiaa ei odoteta opittavan määrättynä hetkenä; kaikki opeteltavat asiat tulevat ajallansa.

Pakottomuus on yksi tärkeä seikka: muut eivät määrää ja aseta lapselle painetta siitä, mitä tämän pitäisi olla. Koen ympäristön terveelliseksi lapselle, jolla on autismin kirjoa. Tavallisissa kouluissakin olisi upeaa, kun näkisi, että lapseen luotetaan, eikä tätä lokeroitaisi tai pakotettaisi.

Taloudellisista resursseista johtuen Turun koululla ei ole erityisopettajia tai avustajia, mikä edellyttää, että lapsi pystyy toimimaan ryhmässä tai yhteisössä.

Marko: Feeniks-nettikoulussa on samaa demokraattisen koulun filosofiaa, ero on lähinnä siinä, ettei ole fyysistä yhteisöä vaan oppilaat opiskelevat kotona perheessä. Eriyttäminen tai yksilöllistäminen eivät ole nettikoulun systeemissä vaan opetuksen vastuu on perheellä ja riippuu perheestä, miten ohjaavat lapsen oppimista. Tukea kyllä saa, ja kysymykset ja tehtävät antavat joustavuutta moneen suuntaan, niitä voi tehdä omalla tasollaan.

Q: Millaiset ovat Laavun ryhmäkoot ja miksi ne alkavat 3. luokasta?

Elina: Syy miksi Laavu alkaa 3. luokasta on siinä, että siinä vaiheessa lapsi on jo kykeneväinen olemaan lukujärjestyksen mukaan ruudun ääressä. Ei ole suljettu pois, etteikö voisi olla nuorempia, tapauskohtaisesti lapsen mukaan. Tuo on luonnollinen ikä, mistä lähteä liikkeelle.

Niina: Tapauskohtaisesti – jos on valmiuksia etäyhteyksien käyttämiseen, on tervetullut mukaan nuorempana. Mietitään, miten opetus voidaan järjestää ja katsotaan materiaalit sopivaksi. Myös vihkotyöskentelyä on, mistä tulee kynäkoordinaatiota.

Jos on 1. luokalla ja ei osaa lukea, ei pysty itsenäisesti esimerkiksi lukemaan opettajan viestejä. Periaatteena on, että huoltaja voi luottaa täysin siihen, että Laavu hoitaa opetustyön, ettei tarvitse istua lapsen vieressä ja toimia tutorina tai apuopettajana. Huoltajalle tiedotetaan jatkuvasti, missä mennään.

Ryhmäkoot ovat tällä hetkellä pienet (max. 3 oppilasta/ryhmä). Ryhmässä voisi hyvin olla enemmänkin oppilaita, mutta luultavasti noin kymmenen lasta olisi luokkakohtainen maksimi. Sekin riippuu luokan rakenteesta, millaisia oppilaat ovat, kuinka nopeasti pystyvät etenemään sisällöissä. Esim. yläkoulun puolella ei riitä materiaalit vaan mennään jo lukion puolella.

Q: Onko nettikoululla helppokäyttöominaisuuksia?

Marko: Ei ole oikeastaan edes mietitty asiaa, koska ei ole ollut ainakaan vielä tarvetta. Selkokielistä versiota ei ole tehty, mutta järjestelmä antaa siihen kyllä mahdollisuuden ja tehtäviä voi kääntää eri kielille. Kysymyksistä voisi tehdä myös selkokieliset versiot.

Q: Onko mahdollisuutta jatkaa opintoja toiselle asteelle, nyt kun oppivelvollisuus on laajentunut?

Elina: Tulevaisuudessa toivottavasti Laavussa onnistuisi myös lukio-opinnot. Mitään ei ole vielä päätetty, mutta siihen suuntaan olisi toive edetä.

Marko: Haave olisi laajentaa nettikoulu muillekin asteille, koska konsepti on niin selkeä ja lukiokurssit voisi tehdä kivuttomasti. Ongelma on, että pitäisi olla virallisesti lukiostatus: iltalukioita ja Otavan opisto on jo olemassa. Opiskelijan kannalta tämä ei ole niin yksinkertainen asia: jos opiskelee iltalukiossa, opintoja ei lasketa kokoaikaiseksi ja se estää esimerkiksi opintotuen hakemisen. Etäopetuksen mahdollistaminen pitäisi saada oppivelvollisuuslakiin myös lukioon.

Illan lopputulemana kaikki esittelijät lähettivät terveisiä, että tarkempia kysymyksiä saa esittää esimerkiksi Discordin tai koulujen omien verkkosivuilta saatavien yhteystietojen kautta. SuKon Discordin äänikanava on käytettävissä, jos siellä haluaa omalla ajalla keskustella tarkemmin tai itsenäisesti järjestää esittelyjä kouluista kiinnostuneille.

Marjukka lähetti terveisiä erityisesti turkulaisille, että Turun Feeniks-kouluun otettaisiin mielellään lisää lapsia ryhmään, jotta toimintaa voitaisiin kehittää vielä eteenpäin. Nyt on mietitty, voisiko yksi kehityslinja olla tarjota iltapäiväkerhotoimintaa peruskouluikäisille koululaisille.

Laavu ja Feeniks-nettikoulu olivat kiinnostuneita viemään lakimuutosta etäopetuksen puolesta eteenpäin, jotta virallisen koulun status olisi mahdollista saada joskus tulevaisuudessa.

SuKon puolesta toivomme, että tulevaisuudessa rajat madaltuisivat koti- ja kouluoppimisen välillä, ja ettei etä- ja kotikoulun eroja nähtäisi niin jyrkkinä; että ne eivät olisi toistensa vastakohtia vaan että ne voisivat kulkea jollain tasolla käsi kädessä. Oppiminen kotona toimii osalle, koulussa toisille ja osa lapsista hyötyy molemmista. Ratkaisut olisi hyvä etsiä yksilöllisesti lapsen edun mukaan: mikä on juuri hänelle paras tapa oppia.

* Virtuaali-illat Discordissa parittomien viikkojen tiistaina klo 19.

Opetusneuvos Annamari Kajasto SuKo:n etätapaamisen vieraana

Suomen Kotikouluyhdistys ry aloitti etätapaamiset syyskuussa 2020 tarjotakseen vertaistukea ja neuvontaa jäsenilleen ja kotiopetuksesta kiinnostuneille. Etätapaamisia on järjestetty kuukausittain, ja nyt toukokuussa saimme kunniavieraaksi Opetushallituksesta opetusneuvos Annamari Kajaston, joka vastaa OPH:ssa kotiopetuksesta.

Kotiopetuksen lisäksi Kajaston toimenkuvaan kuuluvat tiedottaminen ja ohjaaminen muun muassa kielikysymyksissä (viimeisimpänä A1-kielen laajentuminen alkuopetukseen), Steinerkoulut ja ulkomaille muuttavat ja sieltä palaavat oppivelvolliset. Hänen edeltäjänsä kotiopetukseen liittyvässä neuvonnassa oli Ulla Laine, joka jäi eläkkeelle pari vuotta sitten. Aloittaessaan tässä tehtävästä Kajasto ei tuntenut kotiopetusta ilmiönä entuudestaan, mutta hän on kiinnostuneena tutustunut kotiopetukseen ja selvittää aktiivisesti perheiden kysymyksiä Opetushallituksessa mm. talon juristien tuella. OPH:ssa Kajasto neuvoo suomenkielisten kuntien ja oppivelvollisten asioissa, ja hänen kollegansa Maj-Len Engelholm vastaa kysymyksiin ruotsinkielisten kuntien ja oppivelvollisten kotiopetuksesta.

Kajasto kertoi ilahtuneensa yhteistyön avautumisesta SuKo:n kanssa. Opetushallituksen sivustolla tietoa kotiopetuksesta päivitetään jatkuvasti, ja siihen SuKo:n on nyt mahdollista tarjota suoraan ehdotuksia ja näkökulmia. Kajasto kehotti seuraamaan OPH:n verkkosivuja, sillä sinne tulevat ohjeistukset on tarkastettu perusopetuslakiin perehtyneiden juristien kanssa. Ne ovat ohjeita, joiden sisältöä on mahdollista selventää ja täsmentää, etenkin jos nousee esiin sellaisia kysymyksiä, joihin tarvitaan tarkennusta. OPH:n ohjeet löytyvät osoittesta https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kotiopetus, johon SuKo:n yleisten kysymysten sivullakin paljon viitataan (https://www.suomenkotikouluyhdistys.fi/ohjeita-ja-julkaisuja/).

Opetussuunnitelma ja yksilöllistäminen

Yksi vastikään Opetushallituksen sivustolle saatu täsmennys koskee kotiopetuksessa käytettävää opetussuunnitelmaa. Asia on nyt varmistettu Opetushallituksen lakimiehiltä, että huoltaja voi laatia oman suunnitelmansa lapsensa opintojen toteuttamisesta ja tämä toimitetaan kunnalle. Suunnitelma opinnoista sellaisenaan riittää, ei tarvita virallista opetussuunnitelmaa. Asuinkunnan tehtävä on valvoa, että lapsi edistyy silloin huoltajan suunnitelman mukaan. 

Huoltajan suunnitelmassa on mahdollista ottaa lapsen taitotaso ja yksilöllinen edistyminen huomioon. Koulussa yksilöllistäminen liittyy kolmiportaisen tuen määrittelemiseen ja yleensä tavoitteiden supistamiseen. Kotiopetuksessa yksilöllistäminen tarkoittaa eri asiaa: tavoitteet ja oppiaineiden opettamisjärjestys voidaan sovittaa lapsen tarpeiden mukaan. Esimerkiksi jos lapsi muuttaa ulkomailta Suomeen ja suomen kieli ei ole kovin vahvasti hallussa, huoltaja voi todeta kotiopetusta koskevassa suunnitelmassaan, että he keskittyvät tulevan vuoden aikana yksinomaan suomen kielen (suomi toisena kielenä) treenaamiseen. Samaan tapaan esimerkiksi koko yläkoulun uskonnon oppimäärän voi opiskella yhdellä kertaa esimerkiksi “7-luokan” syksyllä. Joustavuus opintojen järjestyksestä ja ajoittamisesta on mahdollista kotiopetuksessa, eikä koulun luokka-asteita ole pakko seurata. Kajasto mainitsi esimerkkinä, että mikään laki ei määrää opiskelemaan englantia juuri 6-luokalla.

Etätapaamisessa keskusteltiin tämän pohjalta siitä, miten lapsen ikä otetaan huomioon oppivelvollisuuden päättymisessä: voiko perusopetuksen sisältöjä esimerkiksi jatkaa 17-vuotiaaksi asti? 

Tämä on opetusneuvos Kajaston mukaan täysin mahdollista, etenkin nyt, kun oppivelvollisuus on laajentunut toiselle asteelle. Esimerkkitapauksena keskusteltiin siitä, että huoltaja voi päättää, että lapsi opiskelee 17-vuotiaaksi asti perusopetuksen oppimäärää. Mikäli perusopetuksessa opinnot ovat vielä tässä vaiheessa kesken, voi esimerkiksi jatkaa perusopintoja, sen sijaan että jatkaisi jatko-opintoihin. 

Perusopetuksen oppimäärän opiskelua voi jatkaa 15-ikävuoden (9. lk vastaavan iän) jälkeen myös muista syistä. Syynä voi olla esimerkiksi kaksi- tai monikielisen lapsen suomen kielen taito: kannattaa ennemmin perusopetuksen tasoinen suomen kieli (tai S2) saada hyvin haltuun ja vasta sitten siirtyä seuraavalle asteelle, jotta lukiossa tai ammattikouluopinnoissa on edellytykset menestyä sujuvan kielitaidon puolesta. Päätöksen perusopetuksen pidentämisestä tekevät vanhemmat. Riittää, että kotioppija edistyy vuodesta toiseen perusopetukseen kuuluvissa oppiaineiden sisällöissä.

Vieraskielisten perusopetuksen edistymisen seuranta ja tutkivat opettajat yli kuntarajojen

Kun perheessä on koti- ja/tai opetuskielenä jokin muu kuin suomi, voidaan seurannan järjestämistä räätälöidä kotikunnassa. Esimerkiksi Oulussa on kansainvälinen koulu, joten Oulun opetustoimea on ohjeistettu etsimään ko. koulusta tutkiva opettaja vieraskielisen kotioppijan edistymistä seuraamaan. Samaa ohjeistusta voi soveltaa muissakin kunnissa, joista löytyy kansainvälinen koulu. 

Toinen opetusneuvoksen esimerkkitapaus oli ahvenanmaalaisesta perheestä, joka muutti täysin suomenkieliselle paikkakunnalle. Tutkiva opettaja etsittiin läheisen kunnan ruotsinkielisestä opetustoimesta. 

Vastaaviin tilanteisiin saatetaan päätyä esimerkiksi myös silloin, jos avioeroperheessä lapsi matkustaa kahden paikkakunnan välillä ja ei ole yhtä pysyvää asuinkuntaa. Tällöinkin tutkiva opettaja kannattaa kunnan opetustoimen sopia vain yhteen kuntaan, mutta sen ei ole pakko olla lapsen kotikunta. 

Joskus kotiopetuksen aloittamiseen saattaa liittyä myös kitkaa edellisen luokanvalvojan/-opettajan tai koulun muun henkilökunnan kanssa, jolloin voisi olla myös mielekkäämpää kunnan opetustoimen määrätä tutkiva opettaja muusta kuin lähikoulusta tai ehkä jopa eri kunnasta. Tutkiva opettaja voi siis tulla myös toisesta kunnasta, kunhan kotioppijan kotikunta tästä yhdessä tutkivan opettajan kanssa sopii.

Kielikysymyksissä kannattaa ottaa huomioon, että suomalaisessa Perusopetuksen opetussuunnitelmassa toinen kotimainen kieli on pakollinen. Sen opiskelua ei voi ohittaa, vaikka opetuskieli kotona olisi englanti, ranska, arabia tai venäjä. Silloin suomea tai ruotsia opiskellaan S2-kielenä. Kodin opetuskieleksi taas ei voi vaatia suomen kieltä, koska se olisi kohtuutonta esimerkiksi juuri maahan muuttanutta, työkomennukselle tullutta perhettä kohtaan. Tässä kohtaa Suomeen muuttanut perhe voi laatia oman suunnitelman kotiopetusta varten ja esimerkiksi ilmoittaa keskittyvänsä ensimmäisenä vuotenaan yksinomaan suomen kielen opiskeluun.

Lainsäädännöstä ei löydy mitään kotiopetuksen seurannan käytännön järjestelyistä. Kajaston mukaan tutkivan opettajan voi pyytää myös toisesta kunnasta, mikäli kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä ja asuinkunta tähän suostuu. Tällainen sopimus oli yhdellä etätapaamiseen osallistuneella perheellä: tutkiva opettaja toisesta kunnasta seurasi heidän edistymistään ja raportoi perheen asuinkuntaan kotiopetuksen edistyvän.

Asuinkunnalla on velvoite nimetä tutkiva opettaja. Käytännöt vaihtelevat paikkakunnittain: esimerkiksi Kajaanissa opetuspäällikkö toimii tutkivana opettajana, Vantaa on jaettu neljään alueeseen ja näistä jokaisella toimii yksi tutkiva opettaja. Etätapaamisessa ei tätä mainittu, mutta Espoossa edistyminen on keskitetty yhdelle koululle, jonka rehtori delegoi seurannat opettajille. Tietotaito on keskitetty yhteen kouluun monen lähikoulun sijasta. Kun jossain on kunta, missä seuranta toimii, sitä kannattaa ehdottaa malliksi omaan asuinkuntaan.

Erityinen tutkinto perusopetuksen lopussa – onko se välttämätön?

Opetusneuvos Kajasto vahvisti, että perusopetuksen sisällöt opiskeltuaan kotioppijan ei ole pakko osallistua erityiseen tutkintoon ja ottaa päättötodistusta. Hän painotti, että tätä on huoltajan harkittava tarkkaan, sillä päättötodistus on kuitenkin käytännöllinen dokumentti osoittamaan taitotaso esimerkiksi suomen kielessä – erityisesti nyt, kun toisen asteen opinnot ovat velvoittavia. 

Perusopetuksen päättötodistus ei siis ole pakollinen vaan toisen asteen oppilaitoksen rehtori voi myös harkinnanvaraisesti ottaa oppilaaksi lukioon tai ammattikouluun. Tätä kannattaa perusopetuksen oppimäärän lähestyessä loppuaan tiedustella hyvissä ajoin etukäteen toivotun oppilaitoksen rehtorilta ja sopia etukäteen millaisia näyttöjä rehtori haluaa, että voi ottaa kotioppijan oppilaaksi omaan oppilaitokseensa. Harkinnanvaraisessa valinnassa rehtorin tulee arvioida tuleeko kotioppija realistisesti suoriutumaan lukio- tai ammattiopinnoistaan.

Kun kotioppija ei osallistu erityiseen tutkintoon, kotikunnan tutkiva opettaja toimittaa selosteen kotioppijan opintojen edistymisestä ja päättämisestä. Tällaiseen selosteen voi Kajaston mukaan muotoilla esimerkiksi näin: 

”xxx on kotiopetuksessa edistynyt perusopetuksen koko oppimäärän tavoitteiden ja keskeisten sisältöjen mukaisesti.” 

Selosteeseen ei voi kuitenkaan laittaa:

“xxx on suorittanut peruskoulun tai perusopetuksen oppimäärän”, 

koska suorittaminen viittaa erityisen tutkinnon suorittamiseen ja päättötodistuksen saamiseen. Kun POPS oppiaineiden sisällöt on opiskeltu ja niissä on jatkuvasti edistytty, merkitään Koski-järjestelmään kotiopetuksen päättymispäivä.

Laajentunut oppivelvollisuus

Oppivelvollisuuslaki laajeni tänä vuonna, ja nyt on tulossa täydennyksiä ohjeisiin siitä, miten toisen asteen opintoja voi kotiopetuksessa jatkaa. Opetus- ja kulttuuriministeriön sivuille on jo koottu Usein kysyttyjä kysymyksiä oppivelvollisuuden pidentymisestä: https://minedu.fi/kysymyksia-ja-vastauksia-oppivelvollisuudesta

Kotioppijan siirtymistä toiselle asteelle seuraa asuinkunta, ja Kajaston mielestä perusopetuksen aikainen tutkiva opettaja voisi olla tämä yhdyshenkilö, joka käytännössä tekee sitä.

Etätapaamisessa kysyttiin siitä, että voiko toisen asteen opintoja (lukio, ammattikoulu tai oppisopimus) suorittaa myös kotiopetuksessa. Lähtökohtaisesti tämän pitäisi olla mahdollista etenkin lukuaineiden kohdalla, koska koko oppivelvollisuus on mahdollista suorittaa kotona. Käytännön ratkaisuja on kuitenkin selvitettävä tarkemmin esimerkiksi lukion lukuaineiden tai ammattikoulun näyttöjen edistymisestä. Kajasto lupasi kysyä tarkennuksia etätapaamisessa esitettyihin kysymyksiin OPH:n lakimiehiltä. Palaamme näihin, kun lisää tietoa on saatavilla.

OPH:ssa toisen asteen opinnoista neuvovat erikseen Riia Palmqvist ja Kaisa Räty.

Kotiopetus ja etäkoulu

Oppimisen siirtyminen kodin seinien sisään maaliskuussa 2020 avasi valtakunnallisesti suomalaiseen perusopetukseen uuden sivun. Osalle koulun siirtyminen kotiin oli positiivinen kokemus, kun ympäristön tuoma kuormitus jäi pois (esim. ADHD lapsilla), mutta kaikille etäkouluaika ei ollut hyvä kokemus. Koti- ja etäopetus ovat toki kaksi eri asiaa, mutta kotioppijaperheistäkään kaikki eivät valitse vanhemman vastuulla olevaa kotiopetusta omasta tahdostaan. Jotkut ovat kokeneet joutuneensa ottamaan vastuun vastoin tahtoaan tilanteissa, joissa koulu on nostanut kätensä pystyyn esimerkiksi sisäilman, kiusaamisen tai neuropsykologisen kuormituksen takia. Nämä vanhemmat haluaisivat lapsen jatkavan koulun alaisuudessa etäkoulua, mutta erityisiä opetusjärjestelyjä on vaikea saada kunnalta.

Kajasto avasi etätapaamisessa perusopetuslakia ja opetussuunnitelman perusteita kahdesta näkökulmasta. Perusopetuslaki on vuodelta 1998, ja se ei tunne etäopetusta terminä. Se tuntee opetuksen ainoastaan joko koulussa tai muutoin järjestettynä vanhemman vastuulla. 

Sen sijaan tällä hetkellä Perusopetuksen opetussuunnitelmassa (POPS 2014) tunnetaan etäyhteydet ja niiden hyödyntäminen. Tähän asti niitä on käytetty lähinnä kielten ja pienten katsomusaineiden opetuksessa, mutta viime kevään poikkeusolot etäopetuksessa nostivat kaikille näkyville myös turvallisen oppimisympäristön, mihin laki velvoittaa kouluja. Etäyhteydet ovat POPSin mukaan mahdollisia ja kouluilla on mahdollisuus ja jopa velvollisuus niiden käyttöönottoon silloin, kun ympäristö ei ole koulun oppilaalle turvallinen. Nyt etäopetuksen järjestäminen on yksittäisten koulujen harteilla. Tällä hetkellä samanaikainen opettaminen läsnäoleville ja etäoppilaille vaikuttaisi olevan opettajille erittäin rankkaa. Siksi etäopetuksen keskittäminen valtakunnalliselle etäkoululle olisi mielekäs tavoite niitä lapsia ajatellen, jotka eivät pysty koulun tiloissa oppimaan.

Opetusneuvos painotti vahvasti koulujen velvoitetta noudattaa lakia turvallisen oppimisympäristön takaamisessa. Mikäli rehtori ei huolehdi turvallisen oppimisympäristön järjestämisestä, on asiasta ilmoitettava hänen esimiehelleen. Ja mikäli esimies ei tee mitään, on ilmoitettava eteenpäin hänen esimiehelleen, viime kädessä kaupungin-/kunnanjohtajalle tai kaupunginvaltuustolle ja siitä edelleen aluehallintovirastoon. Koulut eivät voi nostaa käsiään pystyyn, vaan lapsen edusta ja perusoikeuksista on huolehdittava. Yksi ilmoille jäänyt kysymys Opetushallituksen suuntaan olikin, kuka olisi se taho, joka auttaisi perheitä, jotka joutuvat taistelemaan oikeudesta turvalliseen oppimisympäristöön. Heidän arkensa on usein jo valmiiksi raskasta, ettei oikeita tahoja välttämättä osaa tai jaksa selvittää.

Yksityisiä etäkouluja on kyllä olemassa, mutta niiltä puuttuu oikeus opetuksen järjestämiseen ja todistuksen kirjoittamiseen. Lisäksi ne eivät kuulu sen maksuttoman perusopetuksen piiriin, mihin jokainen Suomessa vakituisesti asuva oppivelvollinen lapsi on oikeutettu. 

Esimerkiksi etäkoulu Kulkuri (https://www.kulkurikoulu.fi/) järjestää opetusta ulkomailla asuville suomalaisille lapsille maksua vastaan. Suomessa asuvia lapsia Kulkuriin ei ole otettu, mutta tähän saattaa olla syynä rahoitus, jota Kulkuri saa. Kajasto arveli, että tuki saattaa olla korvamerkitty ulkomailla asuville suomalaisille lapsille, mutta tätä voisi Kansanvalistusseuralta selvittää. Kulkurilla ei ole oikeutta kirjoittaa päättötodistusta, mutta sillä on sopimus Viikin normaalikoulun kanssa, joka ottaa vastaan erityisiä tutkintoja perusopetuksen lopussa.

Toinen maksullinen verkkokoulu on Feeniks-koulu (https://feeniks-koulu.fi/wp_feeniks/), jossa pystyy Suomessa asuva opiskelemaan perusopetuksen oppimäärää. Opetus on yksityisopetusta. 

Miksi opetuksen järjestämiseen tai todistusten antamiseen ei saa helposti lupaa, johtuu lainsäädännön tarkoista raameista ja tarveharkinnasta. Mikäli alueelta löytyy jo entuudestaan kunnallisia kouluja, eivät esimerkiksi pienet yksityiskoulut, kuten kristilliset koulut saa tätä lupaa Opetusministeriöstä.

SuKo vastasi toukokuussa 2020 lakialoitteeseen, jossa olisi perusopetuslakiin otettu valtakunnallinen etäopetus yhdeksi opetuksen järjestämisen tavaksi. Näin esimerkiksi sisäilmasta sairastuneet oppivelvolliset ja opettajat voisivat jatkaa kouluopetusta etäyhteyksien avulla. Vastuu opetuksen järjestämisestä olisi etäkoululla ja tietotaito voitaisiin koota valtakunnallisesti yhden etäkoulun alle. Tällaista lainkohtaa ei tällä hetkellä ole olemassa, mutta jäämme seuraamaan, miten asia etenee.

Vaikka valtakunnalliselle etäkoululle vaikuttaisi olevan tilausta, on erikseen niitä perheitä, jotka omasta tahdostaan ottavat vastuun lapsensa opettamisesta kotona ja ovat motivoituneita kotiopetuksesta. Siksi SuKo on olemassa, että ne perheet, jotka omasta tahdostaan haluavat käyttää lain suomaa mahdollisuutta opettaa itse lapsilleen perusopetuksen oppimäärän, saisivat sitä toteuttaa ilman painostusta ja häirintää. Niille perheille, joille kotiopetus on terveydellisten tai muiden syiden vuoksi pakon sanelemaa, yhdistys pyrkii antamaan tukea, kunnes lapsen paluu kouluun lapsen ja perheen omasta tahdosta on mahdollinen.

SuKo:n ja OPH:n yhteistyö jatkossa

Etätapaaminen opetusneuvos Kajaston kanssa oli innostava, ja keskustelu venyi hieman suunniteltua pidemmäksi. Hän tarjoutui ystävällisesti tulemaan toistekin yhdistyksen kyselytunnille. Olemme SuKo:n puolesta hyvin iloisia tästä mahdollisuudesta. 

Lisäksi oli puhetta syksyllä Opetushallituksen järjestämästä webinaarista, johon SuKo osallistuisi muiden kotiopetusta järjestävien tahojen kanssa. Puheenjohtajan johdolla ehdotimme myös yhteiswebinaaria kunnan opetustoimesta vastaavien tahojen kanssa, jotta kotiopetusta seuraavat vastuuhenkilöt ja kotiopetusta toteuttavat perheet voisivat kohdata toisiaan ja keskustella kotiopetukseen liittyvistä kysymyksistä ja hyviksi havaituista käytänteistä. Kajasto vaikutti suhtautuvan ehdotukseen positiivisesti, niin kenties vielä pääsemme keskustelemaan “maailman suurimpaan kotiopetusiltaan”.

Yhteistyötä OPH:n kanssa on odotettavissa myös tutkimuksen saralta: SuKo:n varapuheenjohtaja Joanna Hartman jatkaa keskusteluja opetusneuvoksen kanssa väitöskirjansa tiimoilta ja selvittää sellaisia näkökulmia, joihin OPH kaipaisi tutkimustietoa. Esimerkiksi se, kuinka moni kotioppija osallistuu erityiseen tutkintoon on kysymys, mihin OPH:ssa olisi kiinnostavaa saada vastauksia, jotta selviäisi, kuinka yleistä on osallistua erityiseen tutkintoon suhteessa harkinnanvaraiseen hakuun.

Kiitokset vielä kertaalleen opetusneuvos Annamari Kajastolle!

Johanna Salminen