Avainsana-arkisto: etäopetus

Kotiopetusta, etäopetusta vai kotona opiskelua?

Marinin hallituksen 16.3.2020 linjaamien lisätoimenpiteiden pyrkimyksenä on estää koronaviruksen leviämistä Suomessa. Linjaukset kohdistuvat muun muassa varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen, lukio- ja ammatillisen koulutuksen sekä korkeakoulutuksen järjestämiseen poikkeusolojen aikana, jotka jatkuvat tällä tietoa 13.4.2020 asti. Linjaukset alkoivat näkyä laajemmin jo 18.3.2020, jolloin suuri osa koululaista ja heidän opettajistaan siirtyi etäopetukseen, minkä myötä myös arki on muuttunut monessa perheessä.

Etäopetukseen siirtyminen on näkynyt muun muassa lisääntyneenä jäsenmääränä ja keskusteluna kotikouluaiheissa keskusteluryhmissä, joista etsitään tietoa ja vinkkejä kotona opiskeluun ja sen järjestämiseen. Aihe on ollut esillä myös eri medioissa. Koulun järjestämässä etäopetuksessa olevan tai erityisissä opetusjärjestelyissä kotona opiskelevan tilanne eroaa kuitenkin monella tapaa kotiopetuksesta, johon edellä mainitut opiskelumuodot helposti sekoitetaan.

Keskeinen ero on siinä, että koulun kirjoilla olevan oppivelvollisen eli koulun oppilaan opetuksesta ja opetusjärjestelyistä on vastuussa koulu. Opiskelu on sidoksissa koulun opetussuunnitelmaan. Koulun oppilas – toisin kuin kotikoululainen/kotioppija – on oikeutettu etuuksiin, kuten ilmaiset oppimateriaalit ja oppilashuolto. Kotikoululainen/kotioppija ei ole kirjoilla missään kunnan koulussa, ja hänen huoltajansa ovat yksin vastuussa kaikesta oppimiseen, opetukseen ja sen järjestelyihin sekä kustannuksiin liittyvästä. Vastapainona tälle kotiopetus eli kotikoulu antaa valinnanvapautta oppimismenetelmien, oppimateriaalien, opetussuunnitelman ja etenemisen suhteen.

Riippumatta siitä, opiskeleeko lapsi tai nuori kotiopetuksessa vai kotona etäopetuksessa koulun toimesta, nyt vallitseva poikkeuksellinen tilanne vaikuttaa monin tavoin elämään ja arkeen. Se tuo haasteita mutta myös uusia mahdollisuuksia lasten ja nuorten oppimiseen ja oppimistilanteiden järjestämiseen. Vastuut, velvollisuudet ja vapaudet opetuksessa ja opetusjärjestelyissä jakautuvat kuitenkin eri tavalla riippuen siitä, onko kyse koulun etäopetuksesta vai kotiopetuksesta. Suomen Kotikouluyhdistys ry toivoo, että näiden opetusmuotojen erojen selventäminen vähentää tarpeetonta lisäkuormitusta etäopetukseen siirtymisen osalta, ja että eri kanavissamme jaetuista kotiopetusaiheisista materiaaleista, vinkeistä ja keskusteluista on iloa erilaisissa oppimistilanteissa kotona.

Aihepiiriä valottavat myös uusimmat etäopetukseen ja kotiopetukseen liittyvät kirjoitukset:
  • Iltalehdessä 23.3.2020 julkaistuun artikkeliin ”Meneekö lapsen kanssa hermot etäkoulussa? Kokeile palkkiota ja näitä viittä muuta vinkkiä” haastateltiin yhdistyksen puheenjohtaja Taina Huhtamoa, joka antoi Iltalehden pyynnöstä mm. käytännön neuvoja etäopetuksessa olevan lapsen tukemiseksi. Huhtamo esiintyi haastattelussa ensisijaisesti kotikoululaista ohjaavana vanhempana. Lue lisää klikkaamalla tästä linkistä.
  • Yhdistyksen varapuheenjohtaja Joanna Hartman ottaa kirjoituksessaan ”Etäopetusta vai kotiopetusta?”
    (20.3.2020) kantaa epäselvyyksiin, joita vallitsee etäopetuksen ja kotiopetuksen välisistä eroista ja käytännöistä. Kirjoitus löytyy klikkaamalla tästä linkistä.

Etäopetusta vai kotiopetusta?

Kannanotto 20.3.2020

Koronavirustilanteen vuoksi hallitus linjasi 16. maaliskuuta 2020 toimenpiteistä, joiden mukaan ”koulujen, oppilaitosten, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sekä kansalaisopistojen ja muun vapaan sivistystyön tilat suljetaan ja lähiopetus niissä keskeytetään” muutamia tarkkaan määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Linjauksen mukaisesti suuri osa Suomen koululaisista siirtyi etäopetukseen 18. maaliskuuta 2020.

Siis etäopetukseen, ei kotiopetukseen.

Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2018 lopulla 414 kotioppijaa. Tilastoihin lukeutuvat vain ne kotioppijat, joiden huoltaja on ilmoittanut oppivelvollisen olevan kotiopetuksessa vähintään syyslukukauden ajan. Kuitenkaan kotiopetuksen minimiaikaa ei ole määritelty, joten on todennäköistä, että kotioppijoiden todellinen määrä on huomattavasti ilmoitettua suurempi.

Kotiopetuksessa lapsi suorittaa oppivelvollisuuttaan kotona. Hän ei ole kirjoilla missään kunnan koulussa. Kotiopetukseen ei tarvita lupaa, vaan huoltajan ilmoitus oppivelvollisen asuinkunnan perusopetuksesta vastaavalle opetusviranomaiselle riittää. Ilmoituksesta lähtien huoltaja vastaa siitä, että oppivelvollisen oppivelvollisuus tulee suoritettua. Kunnalla on velvollisuus valvoa oppivelvollisuuden edistymistä. Useimmissa kunnissa käytäntönä on, että kunta nimeää tehtävään henkilön, jonka tehtävänä on valvoa oppivelvollisuuden edistymistä ja raportoida sen edistymisestä kunnalle. Opetushallitus ei valvo sitä, täyttääkö kunta valvontavelvollisuutensa. Selvitys annetaan myös huoltajalle, mutta se ei ole todistus. Halutessaan todistuksen ja numeroarvioinnin osaamisestaan, huoltaja ilmoittaa kotioppijan erityiseen tutkintoon, jonka voi suorittaa yhdestä oppiaineesta, yhdestä vuosiluokasta tai koko peruskoulun oppisisällöistä, jolloin se vastaa peruskoulun päättötodistusta.

Kotona oppivelvollisuuttaan suorittavan lapsen / nuoren opettajana toimii useimmiten huoltaja itse, toisinaan myös tehtävään palkattu opettaja. Oppivelvollinen voi seurata omaa valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan perustuvaa omaa henkilökohtaista opetussuunnitelmaansa. Hän voi kuitenkin opiskella omalla menetelmällään, koulujen oppikirjoista, luokkarajoista ja oppiainerajoista riippumattomasti. Huoltajan tehtävänä on huolehtia siitä, että kotioppija saavuttaa voimassa olevassa valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa asetetut sisällöt ja tavoitteet oppivelvollisuusaikana. Hänen tehtävänsä kotioppijan opettajana on arvioida myös oppimista. Kotioppija ei ole oikeutettu ilmaisiin koulukirjoihin, ilmaiseen kouluruokaan tai oppilashuollon palveluihin. Kotioppija tai kotiopetusperhe ei saa mitään rahallista tukea opetuksen tueksi vaan kotiopetuksessa olevan oppivelvollisen valtionosuus jää kunnalle.

Kotiopetus on huonosti tunnettu, marginaalinen tapa suorittaa oppivelvollisuus. Se ei sovi kaikille lapsille, ei kaikille vanhemmille, eikä kaikille perheille. Kotiopetus antaa suuria vapauksia oppimismenetelmien suhteen, mikä on eduksi erityisesti niille lapsille ja nuorille, joille kouluympäristö ja koulussa käytettävät opetus- ja oppimismenetelmät ei syystä tai toisesta sovi. Vapaus kuitenkin tuo mukanaan myös suuren vastuun, joka ei rajoitu pelkkään opettamiseen vaan samalla vanhempi ottaa vastuulleen suuren osan oppivelvollisen tulevaisuudesta.

Vaikuttaa siltä, että kotiopetus ja etäopetus on sekoitettu keskenään. Nykyisessä tilanteessa, jossa lapset – koulujen oppilaat – opiskelevat kotona, lapset eivät ole kotioppijoita tai kotiopetuksessa. Etäopetuksessa olevan lapsen koulun opettajat vastaavat opetuksesta ja siitä, että lapset oppivat. Lapset ovat yhä velvollisia seuraamaan oman koulunsa opetussuunnitelmaa, etenemään sen mukaisesti, noudattamaan tuntijakoa ja käyttämään opettajien osoittamia oppimateriaaleja. Tilanne on aiheuttanut suurta hämmennystä koululaisten vanhempien keskuudessa. On kuitenkin tärkeää erottaa nämä kaksi opetusmuotoa selkeästi toisistaan. Nykyinen epäselvä tilanne vaikeuttaa opettajien arvokasta opetustyötä sekä ennen kaikkea kuormittaa kohtuuttomasti vanhempia, jotka ovat joutuneet ennalta arvaamattoman tilanteen edessä ottamaan vastuulleen kodin ja oman työnsä lisäksi omien kouluikäisten lastensa opettamisen.

 

Joanna Hartman, KM

Varapuheenjohtaja, Suomen Kotikouluyhdistys ry