Avainsana-arkisto: SuKo

Kohti uutta lukuvuotta: opetussuunnitelma?

Kesä on kauneimmillaan ja monessa perheessä ollaan jo täysin rinnoin kesälaitumella. Mutta kotiopetusperheessä aikuisilla ajatukset saattavat pyöriä, ainakin osin, seuraavan lukuvuoden suunnittelun ympärillä. Kotiopetuksessa vastuu oppivelvollisuuden suorittamisesta on lapsen huoltajilla. Vastuu on suuri.

 

Mikä on opetussuunnitelma? Suomessa virallinen ja voimassaoleva valtakunnallinen opetussuunnitelma on kaiken perusopetuksen kultainen lanka. Sitä tulee kaikkien noudattaa. Kotiopetuksesta vastaavan huoltajan tuleekin tutustua opetussuunnitelmaan huolella.

 

Opetussuunnitelma on kaikkien vapaasti saatavilla Opetushallituksen verkkosivuilla. Kansallisen opetussuunnitelman perusteella ovat kunnat ja kaupungit tehneet omat opetussuunnitelmansa, jotka löytyvät lähes poikkeuksetta niiden verkkosivuilta.

 

Kotiopetusperhe päättää itsenäisesti noudattaako oman kunnan opetussuunnitelmaa vai ei. Vaihtoehtona on oman opetussuunnitelman kirjoittaminen, jolloin sen tulee perustua valtakunnalliseen, kulloinkin voimassaolevaan, opetussuunnitelmaan.

 

Opetussuunnitelman lukeminen ja sisäistäminen ei käy kädenkäänteessä, sillä kokonaisuus sisältää 473 sivua. Luettavaa riittää, vaikka kaikkea siitä ei tarvitsekaan oppia ulkolukuna, sillä opetussuunnitelma koostuu mm. kaikkien luokka-asteiden kaikista oppiaineista. Kotiopetuksessa ei voida ketään vapauttaa mistään pakollisesta oppiaineesta tai yksilöllistää oppimääriä. Uusi valtakunnallinen opetussuunnitelma on ilahduttanut useita kotikouluperheitä paljon mahdollistavilla uusilla suuntaviivoilla ja lähestymistavoillaan.

 

Laaja-alaisista oppimistavoitteista, monialaisista oppimiskokonaisuuksista ja ilmiöpohjaisuudesta kertova opetussuunnitelma saattaa ensi lukemalta tuntua vieraalta ja hämmentävältä. Kuitenkin, kunhan asiaan ensin paneutuu, on kotiopetusperheillä tämän suhteen syytä riemuun. Ilmiöpohjainen oppiminen kun on hyvin monen kotiopetusperheen luonnollinen tapa lähestyä oppimista. Tutkiva oppiminen taas onkin nimettynä juuri sitä lähestymistä ja kasvatusfilosofiaa, mitä niin usea kotiopetuksessa on jo kauan toteuttanut.

 

Mikäli kotioppijalle tehdään oma opetussuunnitelma, tulee se esittää hyvissä ajoin valvontaa suorittavalle taholle, jotta oppimisen seuraaminen voidaan järjestää tarkoituksenmukaisesti.

 

Helpoimmalla saattaa päästä, mikäli päättää noudattaa jo valmiina olevaa, valvontaa toteuttavan opettajan työpaikan eli koulun opetussuunnitelmaa. Sekään ei ole täysin ongelmatonta, sillä joskus se on johtanut myös siihen olettamaan, että kotiopetuksessa olevan oletetaan opiskelevan samoja oppikirjoja kuin lähikoulun oppilaat. Kotiopetuksessa on kuitenkin vapaus valita mitä oppimateriaalia käyttää tai on käyttämättä. Kotiopetuksessa perhe on vastuussa oppimateriaalin hankinnasta, vaikka joissain kunnissa koulu onkin ystävällisesti tarjonnut myös materiaalia.

 

Opetussuunnitelman tekemällä pääsee myös ajoissa miettimään millä tavoin mahdollisesti hankkii kodin ulkopuolista oppia – vai hankkiiko. Millä tavalla kotioppijalle pystytään toteuttamaan opetussuunnitelman mukaisia taitoja mm. itse- ja vertaisarviointia, entä harjoittamaan ryhmän jäsenenä toimimista? Josko osan liikunnasta tai musiikista voisi toteuttaa harrastamisen kautta? Voisiko jonkin ilmiöoppimisen kokonaisuuden hoitaa perheen lomamatkan tai kotiseuturetken yhteydessä? Jos omalta tai kaverin kesämökiltä löytyy parhaiten välineet puutyöhön, on varmasti järkevää työstää siihen liittyvät projektit silloin kun se on mahdollista.

 

Omia voimavaroja ja perheen arkeen liittyvät seikat määräävät myös kotioppijan arkea ja käytännön koulutyötä. Lukuvuoden suunnittelussa on hyvä myös pysyä ”jalat maassa” ja miettiä mikä on arjessa toteutettavissa. Mitä jos suunnitelma ei tunnukaan hyvältä? Missä voi joustaa? Hyväkään suunnitelma ei ole hyvä, jos sitä ei pysty noudattamaan. Alla olevassa katkelmassa yhdistyksen jäsen kuvailee, kuinka heillä on lähestytty opetussuunnitelman laatimista kotikoululaiselle.

 

Teemme oman opetussuunnitelman lapsellemme, kuten olemme tehneet jo aikaisempinakin vuosina. Nyt olemme ottamassa käyttöön aiempaa enemmän erilaisia e-oppimisen ratkaisuja. Myös kielten oppimisessa tulemme kokeilemaan uusia tapoja mm. etäoppitunteja. Harrastamisen kanssa meidän tulee miettiä tarkkaan arkeamme, ja nyt miettiä mitkä harrastusmatkat lapsi voi tehdä itsenäisesti. Pyrimme siihen, että aamun ensimmäiset oppikokonaisuudet olisivat lapsen itse hoidettavissa olevia, jotta saamme itse työasioita hoidettua pois alta. Lounasaikaa kohden sitten olisi enemmän aikuisen ohjausta vaativia tehtäviä ja iltapäivällä kodista ulospäin suuntautuvaa toimintaa mm. harrastuksia, kerhoja ja puistoilua ja kavereita jne.

 

Oppivelvollisuuden seuranta: koe-maraton vai kannustava tapaaminen?

(Julkaistu alunperin 8.5.2018 yhdistyksen Facebook-sivulla)

Oppivelvollisuuden voi Suomessa suorittaa laillisesti osallistumatta kouluopetukseen. Suomessa ei ole koulupakkoa ja kotiopetukseen siirtyminen on ilmoitusasia. Mikäli vanhemmat päättävät lapsensa kotiopetuksesta, sitoo heitä valtakunnallinen opetussuunnitelma. Lapsen asuinpaikalla on valvontavelvollisuus, jossa lapsen oppivelvollisuuden etenemistä seurataan.

Opetushallitus kertoo verkkosivuillaan seuraavasti: ”Oppivelvollisen edistymistä valvotaan ja seurataan suhteessa perusopetuksen oppimäärään kuuluvien oppiaineiden tavoitteisiin. Lainsäädännössä ei ole määritelty, kuinka usein valvontatilaisuuksia järjestetään. Yleinen käytäntö on, että niitä on kerran pari vuodessa. Valvontatilaisuuksissa edistymistä tutkitaan muun muassa keskustelujen, kirjallisten ja suullisten kokeiden ja näyttöjen sekä muun tyyppisten näyttöjen avulla. Muut näytöt ovat tarpeen erityisesti selvitettäessä oppivelvollisen edistymistä taide- ja taitoaineissa.”

Parhaimmillaan jokakeväinen käynti opettajan luona on odotettu ja innostava tapahtuma. Useissa kunnissa kotiopetuksen oppivelvollisuuden seuraaminen on ymmärretty oikein ja yhteistyö kodin ja valvontavastuussa olevan viranomaisen välillä on molempia osapuolia, ja erityisesti lasta, kunnioittavaa. Seurantatilaisuuden perusteella tutkiva opettaja kirjoittaa kunnan opetusviranomaiselle lausunnon kotioppijan oppivelvollisuuden etenemisestä. Valvonnan tarkoituksena ei ole antaa arvosanoja tai todistusta vaan tilaisuuden aikana arvioidaan oppimisen edistymistä suhteessa tavoitteisiin.

Valitettavasti on myös kuntia, joissa oppivelvollisuuden seuranta ja ymmärrys kotioppijan oikeuksista eivät yllä tälle tasolle. Suomi on hyväksynyt YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen. Siinä on säädetty, että kaikissa lasta koskevissa asioissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Myös kotiopetuksen valvonnan tulee olla tarkoituksenmukaista, ja se tulisi toteuttaa lapsen edun mukaisesti.

Nyt, kun lukuvuosi on lopuillaan, on monella kotioppijalla aika esittää vuoden aikana tehdyt työt tutkivalle opettajalle. Olemme saaneet valitettavan paljon huolestuttavia viestejä, joiden mukaan seurantatilaisuuden yhteydessä jopa nuorimpia alakouluikäisiä kotioppijoita on vaadittu tekemään lukuisia kokeita samana päivänä. Tällainen toiminta ei ole lapsen edun tai tarkoituksenmukaisen oppimisen edistymisen seurannan mukaista ja saattaa rikkoa lapsen oikeuksien sopimusta.

Oppiminen ei ole sidottu kirjasarjoihin tai oppikirjoihin. Useissa oppiaineissa, kuten ympäristöopissa ja kielissä painotus ja sisältö (esim.sanasto) voivat poiketa huomattavasti eri kustantajien ja tekijöiden kirjasarjojen välillä, eikä kotioppija ole velvollinen käyttämään tiettyjä kirjasarjoja tai oppikirjoja oppimisensa tukena. Lisäksi moni kotioppija opiskelee vuosiluokkiin sitoutumattomasti. Joissain kunnissa kotioppijoille on kuitenkin teetetty sellaisten kirjasarjojen kokeita, joita kyseinen lapsi ei ole koskaan nähnytkään.

Suomalaiset opettajat ovat korkeasti koulutettuja. Tutkivan opettajan tulisi ammattitaitoonsa perustuen kyetä arvioimaan kotioppijan oppimisen edistymistä portfolion ja esimerkkitöiden sekä kannustavan ja kehittävän keskustelun avulla. Tämä vaatii kuitenkin sen, että tutkivalla opettajalla on käytössään asianmukaisesti ja selkeästi koottu portfolio tai muuta näyttöä, josta ilmenee mm. se, mitä tavoitteita on saavutettu ja missä lapsi tarvitsee mahdollisesti vielä harjoitusta ja tukea. Koska hyvien oppimis- ja itsearviointitaitojen saavuttamista voidaan pitää oppimisen kannalta tärkeänä, on lapsen hyvä osata kertoa ikätasoisesti itse omasta oppimisestaan, opiskelutavoistaan ja tavoitteistaan.

Oppimisen edistymisen seuranta on lapsen kannalta tärkeää, sillä oikein toteutettuna se on lapsen edun mukaista, lapsen oikeuksia ja oppimista edistävää sekä oppimiseen innostavaa ja kannustavaa. Suomen Kotikouluyhdistys ry tekee töitä, jotta oikeudenmukainen, kannustava ja ammattitaitoinen oppivelvollisuuden edistymisen seuranta toteutuisi kotikoululaisten kohdalla kaikissa Suomen kunnissa.

Suomen Kotikouluyhdistys ry