Avainsana-arkisto: SuKo

Hyvää Kansainvälistä lukutaitopäivää 2018

Yhdistys pitää lukutaitoa kaikkien oikeutena ja tasa-arvoa edistävänä. Lukutaidon kehittämisessä ja ylläpitämisessä kodeilla ja kirjastolla on tärkeä rooli.

Suomen Kotikouluyhdistys ry juhlistaa Kansainvälistä lukutaitopäivää 8.9.2018 ja järjestää sen merkeissä kotioppijoille oheisen kyselyn, joka on avoinna syyskuun ajan. Linkki kyselyyn löytyy tästä.

 

Unschooling: Perheemme tie kotikouluun

 

Kotikoulu? Ei nyt sentään. Eihän niin voi tehdä. Ei se tee lapselle hyvää. Näin ajattelin vielä viisi vuotta sitten.

 

Olen kahden opettajan lapsi. Olen ollut hyvä koulussa. Gradua vaille maisteri. Taustani on siis todella ”koulu-uskovainen” mitä nyt ehkä useimmat suomalaiset jossain määrin ovat. Tasa-arvoinen peruskoulu, huippumenestys Pisa-vertailuissa. Mitä parempaa sitä lapselleen voisi antaa?

 

Mietimme ensimmäisen lapsemme syntymän jälkeen, kuinka tulevaisuudessa järjestäisimme elämämme, kun halusimme kuitenkin asua myös miehen kotimaassa, missä julkiset koulut ovat enimmäkseen kehnoja ja yksityiset koulut kalliita eikä sekään vielä opetuksen laatua takaisi. Klassisesti pohdin, että kai meidän olisi pakko olla Suomessa koska täällä on niin hyvät koulut eikä maata voida tietenkään kesken koulutaipaleen vaihtaa, koska ei lapselle tee hyvää vaihtaa koulua kesken kaiken. Siis hyvin tavalliset suomalaiset pohdinnat aiheesta olivat erittäin vahvoilla ajatuksissani.

 

Kansainvälisesti erittäin menestyneet ystävämme vakuuttivat minut kuitenkin siitä, että kyllä niitä hyviä kouluja on muuallakin, ettei koulun laatu ole kaikki kaikessa ja että koulun ja maan vaihtaminen jopa vuosittain ei välttämättä ole ainoastaan negatiivinen asia vaan siinä oppii vaan erilaisia asioita kuin samassa koulussa pysymällä. Mieheni taas avasi silmäni ihan uudelle näkökulmalle, kun sanoi että ”eihän me edes voida tietää tykkääkö lapsi koulusta. Jos tykkää niin toki meidän pitäisi järjestää niin että pääsee parhaisiin kouluihin jatko-opintojen kannalta etenkin mutta jos taas ei tykkää, niin eihän niillä kouluilla sitten oo niin väliä.” Mikä radikaali ja raikas ajatus suomalaiselle koulu-uskovaiselle! Yksilöllisyys ja lasten antaminen olla sitä mitä ovat!

 

Vuodet kuluivat ja ajatus jalostui, hioutui enemmän ja enemmän osaksi meitä. Maailma oli meille avoin. Kun olin raskaana kolmannen lapsen kanssa, aloimme vakavasti suunnittelemaan muuttoa toiseen kotimaahamme. Tarkoituksena oli, että osan vuodesta olisimme Suomessa (miehellä hyvä työpaikka) ja osan siellä. Koulut tulivat taas väkisin mieleeni. Löysimme hyvän koulun toisesta kotimaasta, mikä ei ollut edes hurjan kallis. Halusimme viettää Suomessa kesän (itsestään selvää kaikille jotka tuntevat Suomen pitkän ja pimeän talven) ja mietimme mitenköhän se onnistuisi, että lapset olisivat siellä koulussa vain puolet vuodesta. Todettiin että voisihan sitä sitten loput kuukaudet oppia kotona, kun oltaisiin Suomessa. Kuitenkin kuukausittaiset koulumaksut joutuisimme maksamaan siltäkin ajalta. Mietin myös, että olisihan se hienoa, jos Suomessa ollessa voisi oppia asioita Suomesta, lasten toisesta kotimaasta. Omat vanhempani kun vielä ovat opettajia olisi heillä annettavaa lapsillemme siinäkin mielessä. Minäkin pidän oppimisesta ja opettamisesta, joten mielessäni aloin jo suunnittelemaan opintoretkiä ja -hetkiä. Kuinka voisin hyödyntää erityisopettajaäidiltäni omaksuttuja ajatuksia omien lasteni oppimisessa. Mieleeni alkoi hiipiä ajatus kotikoulun toteuttamisesta ympärivuotisesti.

 

Voisimme muokata oppimisesta juuri sellaista kuin haluaisimme. Voisimme opettaa lapsillemme asioita kummastakin kotimaasta. Aloin nähdä enemmän ja enemmän etuja yksilöllisesti räätälöidyssä opetuksessa, jota antaisin minä joka lapseni tunnen paremmin kuin kukaan muu. Huikea potentiaali verrattuna luokan mukana kulkemiseen! Tutustuin kotikouluun, lainsäädäntöön, erilaisiin kotikoulutyyleihin. Luin aiheesta öisin lasten nukkuessa. Ja eräänä yönä törmäsin käsitteeseen ”unschooling”.

Unschoolingille ei ole kunnollista suomalaista käännöstä, mutta tiivistäen sen voisi sanoa olevan itseohjautuvaa ja luonnollista oppimista. Unschoolingiin kuuluu vahvasti ajatus siitä, että oppiminen ei ole arjesta ja elämästä erillinen osa mitä mennään suorittamaan laitokseen parinkymmenen muun henkilön kanssa jotka ovat sattuneet syntymään samalla maapallon kierroksella auringon ympäri. Unschoolingissa oppiminen on läsnä aina ja kaikkialla eikä se pääty siihen, kun koulu päättyy. Kaikessa on jotain opittavaa. Mutta kuten me ihmiset olemme erilaisia temperamentiltamme, kiinnostuksenkohteiltamme ja oppimistyyleiltämme, on myös oppimispolkumme erilaisia.

Oppiminen tapahtuu tehokkaammin, kun aiheet ovat mielenkiintoisia. Kotikoulu mahdollistaa tämän. Unschooling vie ajatuksen vielä vähän pidemmälle: Ihminen luontaisesti haluaa oppia, ja kun ihminen saa oppia niistä asioista mistä haluaa, niin paljon kuin haluaa, milloin vain haluaa, voi jonkin aiheen erittäin hyvän hallinnan saavuttaa lapsivetoisesti ja luonnollisesti säilyttäen vapauden ja rakkauden oppimiseen. Lapsen kiinnostuksen kohteet voivat luokkahuoneessa tai koulumaisessa kotikoulussa olla vääriä ja väärään aikaan tapahtuvia, unschoolingiin perustuvassa kotikoulussa ei koskaan. Koko termi ”koulu” on unschoolingin kohdalla jopa hieman harhaanjohtavaa. Ennemminkin voisi puhua elämästä missä oppiminen on koko ajan läsnä, missä oppimisesta ei tarvitse viettää vapaa-aikaa, missä vanhempi ei toimi opettajana joka päättää mitä tehdään vaan lapsi saa seurata luontaista kiinnostustaan ja uteliaisuuttaan.

Unschooling-kotikoulussa lasta ei suinkaan jätetä oman onnensa nojaan puuhailemaan mitä huvittaa. Päinvastoin. Se vaatii vanhemmilta läsnäoloa ja herkkyyttä huomata lapsen herkkyyskausia ja tilaisuuksia missä voi tuoda uusia asioita esille. Vanhempi auttaa, tukee, opastaa oppimaan. Lapsi tutkii maailmaa ja kiinnostuu erilaisista asioista omaan tahtiinsa. Vanhempi tuo esille erilaisia asioita, vie lasta tutustumaan erilaisiin paikkoihin ja tapaamaan erilaisia ihmisiä. Lapsi imee itseensä tietoa syventyen aiheisiin jotka juuri silloin häntä kiinnostavat.

 

Toisessa kotimaassamme lainsäädäntö mahdollistaisi meille sen, että voisimme toteuttaa unschoolingia täysin ilman mitään ulkopuolisen määräämää opetussuunnitelmaa. Kun päätimme muista syistä jäädä Suomeen, tuntui suomalainen systeemi kankealta ja painostavalta – valtakunnallista opetussuunnitelmaa kun pitäisi seurata ja sitä vielä valvottaisiin. Olen kuitenkin oppinut huomaamaan, että loppujen lopuksi suomalainen systeemi on todella hyvä. Lasten etu ja oikeus oppimiseen taataan sillä, että myös kotikoulussa olevia lapsia tavataan institutionaalisen koulun edustajan toimesta joka varmistaa, että lapsi oppii ja kehittyy. Suomalainen opetussuunnitelma mahdollistaa kuitenkin hyvin joustavan oppimisen minkä puitteissa unschoolingiakin on mahdollista toteuttaa hyvin täysipainoisestikin.

 

Meillä vanhin lapsi on nyt viisi eikä vielä siis Suomessa virallisesti eskari-ikäinen. Kuitenkin jo tänä vuonna olen tehnyt valtakunnalliseen esiopetussuunnitelmaan nojaavan oppimissuunnitelman hänelle. Minulle tämä vuosi on eräänlainen intensiivinen opetusharjoittelu, missä en harjoittele olemaan kotiopettaja vaan oppimaan opastaja jolta vaaditaan herkkiä tuntosarvia, mielikuvitusta ja intoa innostua lapsen mukana niistäkin asioista mistä en itse ole niin kiinnostunut. Ennen kaikkea kuitenkin lapsen kanssa tutustumme yhdessä ympäröivään maailmaan, jotta hän voi kasvattaa tukevat juuret maapallolle, kokea olevansa osa yhteisöä ja oivaltaa miten hienoa onkin oppia uusia asioita.

 

Kirjoittaja: Henriette Valkonen

Kohti uutta lukuvuotta: kotikoululaisen portfolio

Suomessa kotiopetus on laillinen vaihtoehto suorittaa oppivelvollisuus. Kotikoululaisen asuinkunta määrää kotioppijalle ns. tutkivan opettajan, joka seuraa lapsen oppivelvollisuuden edistymistä. Tapaamisia tutkivan opettajan kanssa on lukuvuosittain yleensä yksi tai kaksi.

 

Kotioppijan edistymisen esitteleminen ja opitun esille tuominen jää pitkälti kotiopetusperheen tehtäväksi. Luottamuksellinen ja hedelmällinen yhteistyö tutkivan opettajan kanssa on kotiopetuksessa olevan lapsen etu. Kuinka sitten pitää tutkiva opettaja selvillä siitä, miten kotioppija edistyy? Kuinka ”todistaa” eteneminen opinnoissa?

 

Oppimisen ja etenemisen dokumentoinniksi on erilaisia tapoja. Usein puhutaan portfoliosta eli ansio- tai työnäytekansiosta. Sen voi toteuttaa monella eri tavalla riippuen käytössä olevista resursseista.

 

Yksinkertaisimmillaan portfolio voi olla kansio, johon kerätään lapsen työnäytteitä ja projektien tuotoksia. Pienellä vaivalla saa tavallisella tekstinkäsittelyohjelmalla saa aikaiseksi pätevän portfolion, jonka voi lähettää opettajalle sähköpostitse.

 

Suositut blogialustat, kuten Blogger, WordPress, Blogspot ja Lily tarjoavat useita erilaisia mahdollisuuksia portfolion rakentamiseen ja ylläpitoon. Niitä kannattaa vertailla ajan kanssa ja arvoida, mikä palvelee parhaiten tarkoitusta. Kotioppijan yksityisyydensuoja on muistettava huomioida. Eri blogialustat ovat erilaisia ominaisuuksiltaan mm. sisällön suojaamisessa salasanalla.

 

Ilman tietokonetta portfolion voi rakentaa älypuhelimella vaikkapa Facebookiin. Edustavia portfolioita tai oppimispäiväkirjoja voi tehdä myös monella ilmaisella appilla. Pienellä paneutumisella pääsee nopeasti alkuun.

 

Portfolio ei ole ainoastaan väline dokumentoida tehtyä ulkopuolisille. Se on myös erittäin hyödyllinen oppimisen apuväline. Portfolion kautta lapsi havaitsee oman etenemisensä, ja se on erittäin tehokas apuvälinen itsearvioinnissa. Ilmiöpohjaisessa oppimisessa portfolio on hyödyllinen väline materiaalin koostamiseksi yhdeksi oppimiskokonaisuudeksi.

 

Helsingin kaupungin opetusviraston Ilmiömäinen koulu -hanke puhuu koulujen perusopetuksessa jo ensimmäiseltä luokalta koottavan ePortfolion puolesta. Tässä hankkeessa oppilaat itse keräävät, käsittelevät ja tuottavat tietoa ”sähköiseen koulureppuunsa”. Usealla kotikouluperheellä on jo käytännön kokemusta tämän mallin soveltuvuudesta ja hyödyistä.

 

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Suosittelen vaihtoehtoihin ja niiden rajoitteisiin tutustumista etukäteen. Jos haluaa rakentaa vaativampaa portfoliota, on maksullisissa versioissa paljon valinnanvaraa.

 

 

Miten meillä:

Meillä tehdyn ja opitun todentaminen perustuu pitkälti valokuviin. Kännykkäkamera on meillä ahkerassa käytössä ja kuvaamme lapsen urheilukäyntejä, vierailuja, työpajoja, omia tutkimuksia, projekteja ja ihan vihkotehtäviäkin. Ylläpidämme tietokoneella portfoliota WordPressin ilmaisversiolla. Toistaiseksi ylläpito on meidän aikuisten vastuulla, mutta lapsi ehdottaa aina välillä mitä haluaisi näytille portfolioonsa. Tutkiva opettajamme on sanonut, että tämä on hyvä keino seurata lapsen oppimista! Tavoitteemme on siirtyä siihen, että lapsen osallisuus portfolion koostamisessa kasvaa, ja hän pikkuhiljaa alkaa koostamaan sitä itse.

 

Kohti uutta lukuvuotta: kielten opiskelua kotikoulussa

Vieraan kielen opiskelu pohdituttaa monia kotikouluperheitä. Usealla herää kysymys, kuinka kotikoulussa voi oppia kieltä yhtä tehokkaasti kuin oppitunneilla ryhmässä. Yksinkertaista kaiken kattavaa vastausta on tähän mahdotonta antaa, koska jokainen kotikouluperhe ja kotioppija toteuttavat omia ratkaisujaan.

Oikein toteutettuna kotikoulussa pystyy saavuttamaan vähintään saman kielitaidon kuin koulussa, jopa paremmankin. Nykytekniikka mahdollistaa sen, että lähes mitä tahansa kieltä voi opiskella monipuolisesti kotona. Opiskelun perusedellytyksenä ovat välineistö (älypuhelin tai tietokone / tabletti) ja tietoliikenneyhteydet. Oppijan tai häntä auttavan aikuisen englanninkielen perustaito on usein edellytys sovellusten käyttöönotossa.

Suosittuja ja helposti saavutettavia palveluvaihtoehtoja ovat mm. Duolingo (myös ilmaisversio) ja Memrise. Englantia taitamattomalle on olemassa kotimainen vaihtoehto: WordDivellä voi opiskella tällä hetkellä yhdeksää vierasta kieltä. Rekisteröitymällä voi valittua kurssia testata kahden viikon ajan ilmaiseksi. Palvelu on suunnattu aikuisille, joten sanastossa on joitakin aikuisen tarpeisiin kohdistettuja sanoja, mutta viattomia sellaisia. Tiedossamme on useampia kotikoululaisia, jotka opiskelevat kieliä WordDivellä. Lukiolaisille tarjolla on ruotsissa ja englannissa maksulliset abi-kurssit arvosanatakuulla.

Ilmaisia, alkeiskielitaitoon tähtääviä sovelluksia on saatavilla useita. Kattavampia ja isompia sisältöjä on tarjolla pientä maksua vastaan.

Myös online-oppitunnit, joissa voi harjoitella kielitaitoa reaaliajassa oman opettajan kanssa tai ryhmässä (riippuen palvelusta), lisäävät vaihtoehtoja kielten opiskeluun sijainnista riippumatta.

Aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. YLE Opetus -verkkosivuilla on loistava kokoelma eri kielien kursseja alkeista vaativamaan tasoon. Ja mikä parasta: YLE opetuksen sivuilla on kielikurssien lisäksi paljon ko. maan kulttuuriin liittyvää sisältöä.

 

Miten meillä:

Kotikoululaisemme on käyttänyt jo pidemmän aikaa suosituimpia kielten oppimisappeja. Hän käyttää kahta eri sovellusta, yhtä kummallekin opittavalle kielelle. Meistä tämä on toiminut erittäin hyvin. Lapsi itse kokee tavan motivoivaksi ja suorittaa kumpaakin noin 15 minuuttia päivässä. Sillä tahdilla hän on oppinut valtavasti. Ja vaikka harjoitteluaika on normaaliin oppituntiin verrattuna lyhyt, niin sitä ei voi minusta suoralta kädeltä verrata: on sen verran tehokasta oppimista.”

Olemme kokeilleet oppitunteja verkon välityksellä videopuheluna englannin opettajan kanssa. Hän on ammattiopettaja ja natiivipuhuja. Oppitunnit ovat puoli tuntia kerralla. Sen lisäksi opettaja lähettää tiedostona oppitunnilla käsitellyn tarinan tekstin, jonka käyn lapsen kanssa lävitse. Opettaja ”kulkee” mukanamme missä sitten liikummekin…videoyhteys hoidetaan tabletilla ja lapsella on tarvittaessa kuulokkeet.

 

 

Kohti uutta lukuvuotta: kotikoululaisen valmiudet itsenäiseen opiskeluun

Kotikoulun toteutus on hyvin vapaata: kukaan ei määrittele valmiiksi lukujärjestystä tai ajankäyttöä. Vapauden kääntöpuoli on vastuu. Kotiopetuksessa lapsen huoltajat ovat yksin vastuussa lapsen oppivelvollisuuden etenemisestä. Vastuu on painava.

 

Yksi suurista kysymyksistä kotiopetuksessa on se, kuinka itsenäisesti lapsi voi ja pystyy työskentelemään? Mitä lapselta itseltään voi odottaa? Isompi lapsi yleensä selviää eri lailla itsenäisestä työskentelystä kuin pikkukoululainen, mutta voikin täysin yllättäen kaipaamaan aikuista rinnalleen. Pystyykö aikuinen samanaikaisesti esimerkiksi etätyöskentelemään vai kuinka arkipäivä järjestetään?

 

Arki saattaa yllättää ja kotiopetusväsymys saattaa painaa päälle pian, mikäli ennakkoon laaditut suunnitelmat eivät toteudukaan. Ja toisaalta ilman suunnitelmia saattaa käydä niin, että paniikki iskee, kun päivät ovat juosseet alta ja valvontatilaisuus häämöttää kalenterissa.

 

Teini-iän pyörteissä saattaa vanhemman jo pelkkä läsnäolo ärsyttää tavattomasti, neuvomisesta puhumattakaan. Kuinka sitten aikuinen voi pysyä kärryillä lapsensa oppimisesta? Sopiiko teinille antaa vaikkapa viikon tehtävät sähköpostilla ja odottaa perjantaiksi niiden kuittaamista? Onko sellainen hyväksyttävää? Sopiiko teinin mennä yksin kirjastoon opiskelemaan, tuleeko siitä mitään? Kuinka paljon vapautta ja itsenäisyyttä on sopivasti, jotta se tukisi kannustavalla tavalla nuoren kasvua ja kehitystä?

 

Myös lapsen henkilökohtaisilla ominaisuuksilla on merkityksensä. Se mikä sopii yhdelle, ei toimi toiselle välttämättä lainkaan. Mikä on juuri tämän lapsen kohdalla hyvä ja tarkoituksenmukainen toimintatapa? Kotiopetuksen suuria etuja on sen luoma mahdollisuus henkilökohtaisesti räätälöityihin oppimisratkaisuihin. Usein lapsen vanhemmalla on se syvin tuntemus oman lapsensa ominaisuuksiin ja persoonallisuuteen.

 

Kotiopetuksessa vastuu oppivelvollisuuden täyttymisestä on yksin lapsen huoltajilla. Vaikka kotiopetuksessa voidaan joustaa monessa asiassa ja etsiä omia tapoja toteuttaa oppimista, on määrätty oppisisältö saavutettava.

 

Uuden opetussuunnitelman pääteemoja on oppimaan oppimisen taitojen kehittäminen, mikä toimii perustana tavoitteelliselle ja elinikäiselle oppimiselle. Tavoitteena on kasvattaa oppimisprosessistaan tietoinen ja vastuullinen oppilas, joka kykenee toimimaan yhä itseohjautuvammin.

 

Yksi varsin yleinen kotiopetukseen liittyvä ennakkoluulo on se, että lapsi saa elää villinä ja vapaana: saa itse päättää mitä milloinkin tekee ja ei opi toimimaan järjestelmällisesti. Kotikoulussa tavoite kasvattaa lapsesta ”oppimiseen oppinut” on kotikoulussa usein ns. elinehto, sillä harvalla, jos yhdelläkään, perheellä on mahdollisuutta olla ”palvelemassa” lasta koko ajan. Kotiopetuksen järjestelyt ovat toki usein joustavia, mutta kotiopetuksessa lapsi joutuu elämään tiukasti kiinni arjessa. Kotiopetusoppilas kohtaa arjen lainalaisuuksia kenties paljon tiiviimmin ja läheisemmin kuin oppilaitoksessa oppivelvollisuuttaan suorittava.

 

Pikkukoululaisia tulee uuden opetussuunnitelman mukaan mm. rohkaista kyseenalaistamaan havaitsemiaan asioita ja huomaamaan, että tieto voi olla joskus ristiriitaista ja epäselvää. Alakoulussa opetussuunnitelman mukaan kolmannelta luokalta lähtien vahvistetaan oppimaan oppimisen taitoja kaikissa opiskelutilanteissa ja lapsia ohjataan tunnistamaan itselleen luontevimmat tavat oppia. Häntä ohjataan tunnistamaan omia opiskelutapojaan sekä säännöllisesti suoritettujen tehtävien vaikutusta omaan edistymiseensä. Lasta ohjataan myös tunnistamaan omia kehittämistarpeitaan ja vahvuuksiaan. Lapsia autetaan hahmottamaan mm. omia opintoihin liittyviä tavoitteita. Näin, kotiopetuksen näkökulmasta tarkastellen, useat uuden opetussuunnitelman yllä kuvatut tavoitteet ovat oppivelvollisuuden kotiopetuksessa suorittamisen syvintä ydintä!

M i t e n m e i l l ä…

Olemme kokeilleet erilaisia malleja, ja osin lapsen omasta toiveesta, osin arjen järjestelyjen sanelemana, olemme päätyneet omaan malliimme. Aamupäiväksi meillä on hyvin yksityiskohtainen aikataulu lukuaineille, jonka mukaan aina edetään. Samalla kaavalla päivästä toiseen, liikumme sitten missä tahansa. Se sisältää e-oppimisratkaisuja hyödyntävät aamun tunnit, jotka lapsi tekee itsenäisesti sekä puolen tunnin lukuhetken. Välissä tehokasta välituntiliikuntaa: kotona pihalle juoksemaan, reissussa jongleeraausta tai temppurataa tms. Lounasaikaa lähestyessä vuorossa on oppikirja- tai vihkotyöskentelyä, jossa lapsi saattaa tarvita jo aikuisen tukea (meillä aamun kiireellisimmät työt jo hoidettuina). Sitten yhteinen lounas ja välituntia.

Iltapäivän puolella on vielä yksi lukuaine, jossa käsitellään pidempää keskittymistä tai laajempaa tutkimista vaativaa asiaa. Tässä aikuinen on sitoutunut olemaan valmiina palvelemaan oppijaa, jos hän niin haluaa. Myönnettävä on, että joskus nämä tunnit ovat aikamoinen oppimishetki myös aikuiselle. Tämän jälkeen on liikuntaa, kerhoa, museokäyntiä, musiikin harrastamista jne.